Enpä oo taaskaan käyny täällä vähään aikaan muuten kuin lukemassa muiden blogeja.

Oon alkanu miettiä tän blogin hautaamista, olen niin säälittävä enkä edisty ollenkaan ja ahdistaa vaan päivä päivältä enemmän. Tuntuu elämä taas jotenkin vaikealta, vaikka ei lainkaan niin vaikealta kuin masennusaikoina, mutta silti.

Pelkään masennusta enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja niin surkeaa kuin se onkin, haluan välttää kaikkea sellaista, mikä saattaa johtaa kyseiseen olotilaan. Vaikka se sitten estäisi mua elämästä.

Nojaa, pohdiskelen vielä tämän blogin kohtaloa, mutta ei mulla tunnu olevan tänne oikein kirjoitettavakaan. Tylsiä postauksia aina samoista aiheista: masistaa, ahdistaa, olen edelleen liian painava, näytän kamalalta, en taaskaan mennyt lenkille, treenit meni huonosti.. Ja niin edelleen.

Liikkuminen taas stoppasi vähän.

Joo, kahdet treenit oli muuten hyvä ajatus, jaksoin erinomaisesti ja oli kivaa.. Mutta kun olen niin pirun laiska venyttelemään, niin olenpahan sitten ihan jumissa jo toista päivää! Huomenna meen kyllä treenailemaan itekseni ja yritän juostakin.

Tänään taidan pitäytyä kävelylenkissä, niin kuin eilenkin. Jos sais ton Murun mukaan jahka se herää.

Ihanaa, kun ei oo töitä, saa kerrankin vaan löhöillä. Huomenna on, mutta sitten viikonloppu vapaa. Kirppikselle siskon kanssa ja sunnuntaina jonnekin kurssille, mihkä äiti mut ilmotti.. Ja kaveri tulee silloin kylään.

Vähän reilu viikko juhliin, jännittää. Ahdistaa aikataulu, en todellakaan tiedä miten ehdin yhtään minnekään yhtään mitenkään!

Aion mennä tänään kaksiin treeneihin.

Ihan ällöttävän mässäilyni vuoksi. Ällötän itteeni. Miksen voi pysyä erossa kaikesta inhottavan sokerisesta, rasvasesta ja ennen kaikkea epäterveellisestä? Ei siinä mitään, jos töissäkin maistaisin vain pienen murusen piirakkaa - ei se mitään, jos se jäisi siihen. Mutta kun se ei jää.

Siis kahdet treenit tänään. Ensin kuntopiirin omaista, tasasella sykkeellä 45min ja sitten peruskurssilla 60min, puolentoista tunnin tauko välissä. Luulisin jaksavani. Peruskurssi on kuitenkin sellaista ärsyttävää löysäilyä, eiköhän se tässä tapauksessa toimi ihan hyvänä palauttavana liikuntona.

Tänään oon syöny pikkusen karkkia. En oo kuitenkaan vetäny napaa täyteen yhtään millään, ei siis mitään övereitä, mikä on oikeesti hyvä ja edistyksellinen juttu. Huominen työpäivä pelottaa, toivottavasti ois kiireistä eikä aikaa edes ajatella mitään herkkuja.

Haluaisin, että olisi enemmän aikaa treeneihin. Haluan kehittyä. Haluan tulla paremmaksi. Liikunnan suhteen mulla ei ole enää mitään motivaatio ongelmia. Syömiset on ne mitkä pitäisi saada kuriin, ikuinen ongelma. Olisi kiva näyttääkin siltä, että treenaa kovasti.

Ei oo oikein tullut kirjoiteltua.

Syystä että en oo edistynyt millään tavalla, suuntaan enkä toiseen. Lenkkeily on alkanu sujuu paremmin kuin aiemmin, jaksan juosta ja tekeekin mieli juosta. Treeneihinkin hinkuan koko ajan. Mulla on parempi olo kun liikun, jos en pääse treeneihin/juoksemaan, tuun levottomaksi ja alkaa ahdistaa.

Muutenkin oon kamppaillut ison ahdistuksen kanssa, nyt se alkaa pikkuhiljaa väistyä. En oikein tarkalleen tiedä mistä se on saanut alkunsa, luultavasti sillä on jotakin tekemistä tän mun syömisvammailun ja läskiahdistelun kanssa. Kai tää tästä. Kun pysyy liikkeessä, kaikki hyvin.

Käytiin eilen kiinalaisessa syömässä ja leffassa. Oli ihanaa. Muru on vaan niin paras, mulla on parempi olo aina sen kanssa.<3 style="font-style: italic;">tarvitsen Murua.

Tulispa jo kesäkuu! Pari viikkoa. Pari viikkoa juhliin. Huh. Pitäisi ostaa se luomiväri ja ehkä kengät. Mulla olis kahdet kengät, mutta en tiedä onko kummatkaan kivat ja bongasin yhdet tosikivat, mutta en oo löytänyt mistään omaa kokoani.. Pitäis muutenkin yrittää valmistautua. Blaah.

Tänään uimaan ja töihin. Perusmaanantai.

Kirjauduin kiloklubiin.

Ja herran jumala, sen mukaan mun pitäis syödä n.1800kcal päivässä ja liikuntaa riittäis 1500kcal edestä viikossa. ÖÖH.

Jo tällä mun vähäisellä liikkumisella ylitän ton 1500kcal viikossa ja ei, en todellakaan oo syömässä lähellekään 2000kcal päivässä. Ihan järjetöntä. Tavotteeksi tohon laitoin 63.0kg->59.0kg, aikaa tohon olis menny ton mukaan 9viikkoa. Vaikee uskoa, että noilla kaloreilla olisin laihtunut yhdeksässäkään viikossa grammaakaan..

Tää syömis-ähkyily-laihdutus-toivottomuus on alkanu haitata mun elämää oikeesti. Inhottavaa. Nyt on saatava tää homma kuntoon. Haluun katkasta tän järjettömän kierteen. Onneksi löysin yhden aivan tajuttoman koukuttavan herkun.. jäiset mangokuutiot! Ihania. Eikä niissä ole lisättyä sokeria eikä mitään, pelkkää namimangoa. Ihanaa. Ja ostin kaappiin rahkaa, raejuustoa ja kananmunia. Suurempien hiilihydraatti määrien syömisen yritän nyt keskittää treenejä ja muuta liikuntaa ennen tai jälkeen.

Huomenna ajattelin paastoilla, mennän hedelmillä, vedellä ja teellä. Jos saisin nyt katkastua tän järjettömyyden oikeasti.

Juu, eipä ole tämäkään taas sujunut.

Kyllä mä niitä kaloreita katselen, mutta minne on viimeisimmätkin itsehillinnän rippeet kadonneet? Ahdistaa. Ei kai tässä nyt auta muu kuin vältellä suurimpia rasvasokeriläski-pläjäyksiä ja lisätä liikuntaa.

Kävin lenkillä, 25min hölkkää, 15min kävelyä. Tuli vähän parempi olo. Pidennän tota lenkkiä 5min joka kerta, että pääsen siihen 45min lenkkiin. Ja sitten vaan lisään lenkkien määrää. En mennyt edes eilen treeneihin, mulla oli niin huono olla jotenkin, henkisesti lähinnä. Tottakai alko ahdistaa, että jätin ne väliin.. Mutta huomenna taas ja lauantaina. Toi peruskurssi on kyllä välillä sellasta löysäilyä, että harmittaa.

Ajattelin perjantaina mennä vähän itsekseni treenailemaan ja juosta kans cooperin. Kiinnostaisi vaan tietää mikä mun juoksukunto on tällä hetkellä. Tuskin kehuttava, niin satunnaisesti on tullut lenkkeiltyä viime aikoina.

Värjäsin eilen hiukset, nää on hirveen tummat nyt.. Haalistuisivat nyt vähän. Yleensä tästä värisä tulee parin viikon sisällä ihan kiva.

Ahdistaa yo-juhlatkin. Hirvee hässäkkä, kaikki soittelee ja kyselee mitä haluan lahjaksi. En tiedä, en tarvii paljoakaan. Rahaa, mutta olisi kiva saada jotain muistojakin. En mä tiedä kyllä mitä.

Tänään taas töihin, kuuden päivän putki edessä.. Ja kissa-rukka joutuu olemaan taas yksinään. Harmittaa, en tahtois jättää sitä aina tänne pelkkä radio ja akvaario seuranaan.

Muruakaan en ehdi nähdä ennen kuin lauantaina. Perjantaina tulis meillä 6kk. Aika on mennyt omituisen nopeasti. Näin omituista untakin meistä, mun viime aikaiseen masisteluun ja tähän läskiahdistukseen liittyen. En uskalla valittaa Murulle ulkonäöstäni tai muustakaan, sellaiseen kyllästyy niin nopeasti. Ja eihän sillä ole mitään valittamista, se sanoo aina, että olen kaunis ja ihana ja hyvä tällaisena. Tietenkin oon ilonen, että sen mielestä niin.. Mutta pieni ääni mun päässä kysyy aina todellako? ja saa mut epäilemään.

Joskus on niin vaikea olla itsensä kanssa, omassa seurassaan. Mun kroppa ahdistaa mua.

Äh, jotenki tosi matalalla fiilikset.

Syöty liikaa. Tiedän, ettei ens viikolla tuu syötyä niin paljon ja kävin tänään lenkillä ja en kuitenkaan niin paljon ole syönyt, mutta ahdistaa silti.

Ja Murun kanssa on välillä hankalaa tai mulla on omat ongelmani, jotka ei varsinaisesti liity tähän suhteeseen vaan aiempiin. Ne ongelmat on nykyään kamalan pikkuisia verrattuna aiempaan, mutta välillä ne vaivaa silti. On vaikea puhua niistä.

Olen edelleen toisinaan se sama vanha chuck: vaikean hetken tullen ja ahdistuksen kolkutellessa vetäydyn kuoreeni kuin simpukka, jämptisti ja takuulla pysyn siellä, kunnes tunnen taas oloni turvalliseksi. Mä oon simpukkasydän, ei sille voi mitään, niin käy ihmisille, joita kohdellaan kipeästi. Onneksi sen kanssa voi oppia elämään, vaikka välillä se palaakin vaivaamaan. Ei se kuitenkaan ole yhtään niin paha kuin silloin joskus.

Ehkä nukkuminen auttaa. Ja huomenna uimaan plus yo-mekon viimesiä fiksailuja.

Mun vaaka hajos.

Pitäis kai ostaa uus. Mutta enköhän mä pärjään ens viikonloppuun, kun meen sitten porukoille yöksi ja niillä on parempi vaaka.

Kohta pitäis yrittää herättää Muru, että ehdittäis sinne kahvitteluun vanhempien luo. Mulla on niille jätskikakku, kun lupasin jotain makee tehdä ja sain vielä töistäkin kinuskikakun.. Onneks voin viedä ne niille, niin ei tarvii ite mussutella. Lisäks ostin äidille joku aika sitten ihanan huivin ja äsken lenkillä poimin sille kukkia. Toivottavasti se ilahtuu.

Blaah, painan taas 62.0

Syömiset on kyl onneks sujunu ihan jees nyt pari päivää enkä usko että tänään tai huomennakaan mitään suurempia kömmähdyksiä tulee, vaikka mennäänki porukoille kahvitteleen äitienpäivän kunniaks huomenna. Tänään vaan duunia.

Muru on söpö, kun se nukkuu ja tuhisee tossa vieressä.

Pitäis vääntää vähän lihaskuntoa. Päätin, että ens viikolla alkaa kaloreiden laskeminen. Luultavasti se estää repsahdukset astetta tehokkaammin. Näin ainakin viime syksynä, jolloin söin muistaakseni 1500kcal/päivä ja laihduin kyllä. Jos se tuntuu nyt liialliselta niin onhan tossa vielä muutama sata kaloria pudotettavissa terveellisyyden rajoissa. Niin, en mä haluu mitenkään kauheen epäterveesti laihduttaa enkä olla liian laiha.

Luin muuten justiinsa Marianne Käckön Tapa minut äiti! jonka lasipalanen joskus blogissaan mainitsi. Melkosen karmiva ja ahdistava kerotmus anoreksiasta mun mielestä. Aika koskettavasti ja elämän makusesti kirjoitettu kuitenkin. Toisaalta se oli selviytymistarina ja loppu oli kaikesta huolimatta onnellinen. Hyvä kirja, kannattaa lukea.

Nyt sitä lihaskuntoa ja töihin valmistautumista. Toivottavasti tulee kaunis ilma viikonlopuksi!

Piti tänään kattoa paino ja mitata vyötärö, mutta olin yön Murulla enkä päässyt vaa'alle ja mittanauhakin on kateissa. Huomenna yritän muistaa ennen töihin lähtöä, jos löydän sen mittanauhan tässä siivoillessa.

Niin, siivoilua tänään, ajattelin parvekkeenkin pestä. Ja illalla treenit. Tykkään vapaapäivistä. Tänään ei väsytäkään niin paljon eikä kerrankin tee mieli ahmia hirveesti ruokaa. En oo syöny ku muutaman leivän tänään ja rahkaa. Varmaan kyllä muutaman tunnin päästä pinaattipastan lopun voisin natustaa, ettei treeneissä oo turhan huonossa hapessa sitten.

Lihakset on vähän hellinä, treeneistä ja lihaskunnosta. Mutta ei liikaa, tuntuu vaan, että on jotain tehnytkin!

Tänään siis on sujunut hyvin. Huomenna shoppailemaan Murun kanssa yo-juhlakamppeita ja parvekehärpäkkeitä. Ihana viikonloppu täällä pian taas. Nytkin on ihanan jees olo ja mieli keveä.

En oo oikeen saanu mitään järkevää kirjoteltua tänne viime aikoina.

Ajatus ei jotenkin oo luistanut ja on koko elämä maistunut vähän puulta. Alkuvuodesta kuollut ystävä on pyörinyt mielessä parina viime päivänä, mikä on tuonut aikalailla alakuloa elämään. Töitä on kans ollu hirveesti, tänään viides päivä putkeen eikä huvittais yhtään. En vaan jaksa sitä, kun siellä valitetaan niin kamalasti. Ei yhtään hyvää sanaa kuule, mutta pienimmistäkin huomautetaan.

Ei kai pitäis sinänsä duunista valittaa, kun palkka nousee ens kuussa jo toisen kerran tänä keväänä. Saan siis henk. koht. korotuksen yleiskorotuksen lisäksi. Ei huono, ei ollenkaan huono, mutta ei se kyllä sitä ilmapiiriä siellä paranna. Hammasta purren mennään.

Ja niin, tää painoprojekti on ihan jäissä. Oon ottanu painossa ehkä kilon-puoltoista takapakkia, en siis hirveesti kuitenkaan. Pitäis vaan löytää se inspis taas. Oon käyny kyllä treeneissä ja liikkunu ihan kivasti, duunissaki tulee niin iso annos hyötyliikuntaa ja näin, mutta mä syön kuin hevonen. Enkä terveellisesti. Oksettavaa, mutta kun on paha mieli, tuo se jollain tapaa lohtua.

Ei olla Murunkaan kanssa ehditty nähdä taas moneen päivään. Haluisin vaan sen luo, varsinkin iltasin on ankeaa ja öisin herätessä. Mua väsyttääkin, kun nukun tosi kevyesti ja kissalla on taas jotain riehupäiviä ja -öitä ollut. Ja monta aamuvuoroa duunissa, rytmi menee sekaisin. Tänään onneksi Murun kainaloon nukkumaan<3

Mun pitäis nyt vaan ryhdistäytyä. Kohta meen tekee lihaskuntoa ja treenaamaan vähän potkuja. Eilen tuli tosi toivoton fiilis treeneissä, tuntu ettei yhtään mikään suju ja oon maailman surkein. Masisti entisestään. Mutta mua kyllä väsytti koko päivän, ehkä se oli vaan sitä, puhti yleisesti poissa.

Aion soittaa kohta siskolle, että tulee tyhjentämään mun pakastimen herkuista. Musta on tullu ällöttävä pullanmussuttaja enkä aio jatkaa samaa rataa! Pullat ja namit pois. Nyt alan tehdä kunnon ruokaa ja täytän massun sillä. Jospa noiden houkutusten välttäminenkin helpottuisi. Haluaisin uudet bikinit, löysin just ihanat.. mutta ei näillä makkaroilla. Jos saan nyt juhannukseen mennessä -2,5kg niin meen ostaa ne. Ihan tsempiksi.


Kyllä tää tästä.

Eihän pohjalta pääse kuin ylöspäin.

Ketään ei yllätä, että oon edelleen läski.

Masistaa.

Tekis mieli syödä lisää.

Miksei mikään suju.

Vappu tuli ja meni ja oli yhtä huono kuin ennenkin.

Luulin välttäväni paskat fiilikset sun muut tylsyydet, kun en lähtenyt keskustaan ryyppäämään, mutta ketut. Kenties vappu vaan on sellainen.

Paino on varmaan plus sata enkä jaksa yhtään ajatella sitä. On muitakin murheita. Tosi tylsä olo. Haluaisin vaan nukkua enkä tehdä yhtään mitään.

Mutta on töitä, tänäänkin ja tuhat päivää putkeen.

Eiliset treenit meni ihan jees.

Tänään vielä uimaan ennen duunia. Ei huvittais yhtään mennä töihin.

Paino jumiaa tuossa 61.5. Joo, kyllä mä tiedän miksi: liikaa mässäilyä. Pitäis kai olla tyytyväinen, ettei se tuosta oo sentis noussut. Pitäis hillitä ittensä paremmin.

Niin, itsehillintää, tiedän.

Kirjottelen nykyään hieman sekavia tänne, ihan jäsentelemättömästi. Pitäisi ehkä vähän skarpata senkin suhteen, että nää säilyis edes joten kuten luettavina.

Mun tekee vaan mieli syödä. Ihan helvetisti. Ihan kaikkee.

Ihan tyhmä päivä tyhmällä ololla, väärällä jalalla noustuna, paikasta toiseen juosten ja masentuen ja alakulo valtaa mun mielen.

Mä istun sängyllä ja mietin, etten syö, ei ei ei, en ainakaan niitä muffineja enkä jäätelöä enkä Murun tuplaa. En. Eikä tässä helvetin talossa edes ole mitään järkevää syötävää, koska mulla ei ole rahaa. Tekis mieli tähän väliin kiroilla oikein antaumuksella.

Aamulla eksyin matkalla sinne mekkoa sovittamaan, itkin siellä pysäkillä, kun mua ärsytti niiin, miksi mä oon tyhmä enkä osaa edes valita oikeaa bussia enkä jäädä oikealla pysäkillä ja miksi tää päivä oli taas tällänen.

Onneksi ne tuli hakemaan mut, ihanat ihmiset, ja vei takaisin asemallekin ja mekko oli ihana ja ne tuo sen ylihuomenna ja ne kissat oli hauskoja niillä ja ne jutteli mukavia ja sain lainaan laseja. Ne oli hirveen ihania ja hetken oli hyvä olla.

Kaupungilla ei sitten enää. Vaikka pidän ystävästäni, en jaksanut, mua väsytti ja oli hirveen stressiolo ja tahdoin vain kotiin. Ruokakaupassa masensi lisää, mulla ei ollut rahaa. En kehtaa pyytää Murua käymään kaupassa vaikka järjellä ajatellenhan se olisi kaikin puolin reilua, että se joskus kävisi kaupassa, mutta en mä viitsi. En minä, itsenäinen kun olen.

Kirjoitan tätä ja toivon vaan, että ovi kävisi ja Muru tulisi niin että pysyisin erossa herkuista. Onneksi tänään on treenit! Haluan vain hien pintaan ja ajatukset pois.

Argh.

En todellakaan ole hyvällä tuulella tänään. Ainakaan tällä hetkellä. Ainakaan herätessäni.

Tuo kissan roikale hyökkäsi oikein antaumuksellisesti kimppuun ja herätti mut kuudelta. Sitten se juoksi ympäri taloa, huusi kaikkein kaameimmalla rääkyäänellään ja sinkosi tavaraa alas pöydältä ja hyllyiltä. Olisi tehnyt mieli laittaa elukka rukkasiksi tai jotakin.

Suljin sen vessaan ja eikös se huutanut kahta kauheammin. Varmaan heräs naapuritkin. Rakastan kissaani, naapurit rakastaa varmaan kans.

Seuraavaksi huomasinkin puhelimessani viestin. Kaverini, jonka piti tulla tänään, mutta sittemmin peruikin tulonsa, ilmoittikin, että tulee sittenkin. KIITOS. Enpä ehtinytkään tässä jo sopia, että menen sovittamaan yo-mekkoa sinne jumalan selän taa. Nyt saankin matkata julkisilla ensin sinne ja sitten keskustaan shoppailemaan ja kiertelemään kaiken maailman typerissä putiikeissa. Ei ole yhtään fiilistä todellakaan, ärsyttää. Ja minkä ihmeen takia niitä kaikkein informatiivisimpia viestejä lähetetään viime hetkellä, keskellä yötä. Inhoan sitä, kun ihmiset ei osaa päättää ajallaan ja odottaa muiden elämän pyörivän tasan niiden ympärillä.

Tänään piti olla mun nukunpitkään-pesenpyykkiä-reippaanatreeneihin -päivä. Arvatenkin vitutus kasvaa maksimaaliseksi päivän aikana ja treenitkin menee ihan pipariksi. Murrr.

Nyt on pakko pukea päälle, kerätä kaikki kimpsut ja kapsut plus tehdä kauppalista ennen lähtöä.

PS
Oon aina tiennyt, että niiden pirulaisten sielussa on jotain mätää..

Eilinen uinti meni ehkä pikkusen nihkeesti, liekö syynä torstain treenejä seurannun jumiutuminen. Mutta pysyin normaalivauhdissa ja sain sen 2000m uitua taas. Maanantaina varmaan taas uimaan.

Tänään siis shoppailemaan, saa nähdä mitä tarttuu mukaan! Oon tehny viime päivinä huimasti kirppislöytöjäkin.

No niin, nyt niissä treeneissä oikeesti kykenee käymään.


Tänään oli vähän tylsemmät treenit, sitä samaa vanhaa. Mutta kertaus on opintojen äiti. Ensi viikolla taas uutta.

Oon repsahdellu syömisessä ihan tajuttomasti, täytyy taas ottaa itseään niskasta kiinni. Mä oon vaan tällanen tyypillinen jojoaja, huoh. Eipä auta muu kuin yrittää kovemmin. Paino heilahtelee siinä 61.5 ja 62.5 välillä suunnilleen. Ei onneksi enempää.

Haluis tässä nyt vielä pari kiloa saada pois ennen lakkiaisia.. Sitä varten pitäis oikeesti skarpata! Sehän ois suunnilleen puoli kiloa viikossa.

Nyt alankin askarrella yo-kutsuja, että saadaan ne postiin. Huomenna uimaan ja töitä taas. Sitten pitkä neljän päivän vapaa, jolloin aion omistautua Murulle, kissalle ja kodille<3

Olipa tehokas päivä töissä.

Purin kuormia, täytin hyllyjä ja tarkistin ja täytin ja tyhjensin varastoja ja pakastimia koko päivän, koko kahdeksan tuntia. Siinä meillä hyötyliikuntaa.

Kohta teen hieman ruokaa, ettei mene treenit ihan överiksi. En todellakaan halua enää siä huimausta takaisin. Kärsin siitä joskus vuosi sitten kamalan usein, huimasi melkein joka treenien jälkeen. Pitää vaan ajoittaa syömiset oikein niin ei ole ongelmaa.

Ihanaa olla kaksistaan kissan kanssa kotona. Ulkona paistaa aurinko ja tosi keväistä on! Huomenna kuitenkin pääsee taas Murun kainaloon nukkumaan, niin on ihan levollinen olo.

Voisi ehkä pikkusen siivoilla, ja jos ehdin, niin haen mun henkkamaukan paketin postista. Siellä olis ne mun tilaamat kengät, vyö, parit rintaliivit ja pyyhe odottamassa.

Oli ihana viikonloppu Murun kanssa.

Nyt maanantain koittaessa tauti on melkein nujerrettu ja työt kutsuu taas. Oon syöny liikaa ja yök en jaksa käydä vaa'alla. Se mekko tuli postissa, mutta en jaksanut vielä sovittaa. Pitää taas ryhdistäytyä, vaikka on jälleen hieman toivoton olo. Josko tän treenaamisen sais nyt käyntiin oikeesti..

Mä haluan shoppailemaan! Ja kirppikselle. Ihan mieletön himo hypistellä vaetteita ja kaivella kirppiskasoja. Haluan löytää aarteita.

Haluaisin sellasenen ihanan anorakkitakin, sellasia mitä joskus aikoinaan oli suunnilleen kaikilla. Ne näyttää välillä tosi junteilta, mutta joku namin värinen ja kivan mallinen.. Tahtoo!

Toinen superhaluttu juttu olis söpöt hapsutalvikengät. Joo, talvi on kyllä menossa jo pois, mutta hyvähän niitä on alkaa jo ajoissa seuraavaa jääkautta varten metsästämään.

Ja tosiaan ihan perusjuttuja pitäis saada uusia kans, onneksi Muru lupasikin viettää ensi lauantain mun kanssa ostostellen. Nam. Sitä odotellaankin sitten ihan täpinöissä.

Ostoslistalle tuli yllättäen myös uusi puhelin.. Mokoma vanha retku tipahti mun sylistä vesilasiin! Älyttömän huono tuuri. Kaiken lisäksi eilen meni vielä PIN-koodi lukkoon ja olin jo repimässä hiuksia päästäni, kun oltiin just hirveellä kiireellä lähdössä sinne risteilylle, varauskoodi oli puhelimessa enkä saanut mokomaa auki. Plus että liittymä on edelleen äidin omistuksessa, joten mulle ei tietenkään sitä PUK-koodiakaan sieltä annettu. Yh. Mutta selvittiin siitäkin hengissä, lopulta.

Olisin halunnut jäädä vaan Murun kainaloon lepäilemään koko päiväksi<3 mutta sen piti lähteä kouluun (johan se sieltä lintsasi ensimmäinen tunnin..) ja munkin pitäisi lähteä ihan justiinsa töihin. Akvaarioon vettä vaihtoon, kissalle ruokaa ja menoksi.

Muru on ihana. En tajua miten se jaksaa olla koko ajan mun luona vaikka makaan vaan sängyssä kuin raato.

Tosin tää yletön nukkuminen (eilen kolmet päikkärit 1h+1h+3h ja yöunet 9h) on parantanu mun oloa huomattavasti. Jee. Ehkä me huomenna jaksetaankin lähteä siellä Tallinnassa käymään.

Tänään ohjelmassa suurimmaksi osaksi löhöilyä. Illalla kaverin kihlajaisiin ja porukoilla piipahtamaan.

En muista oonko kirjottanut tästä ehkä jo aiemmin, mutta todella omituista, kun kaveripiiri ympärillä vaan kihlautuu ja menee naimisiin.. Tai ollaanhan tässä "jo" 18-19v, mutta silti.. Vaikka mä olen Murun kanssa ihan 100% tosissani, en oo edes ajatellut mitään tuollaista. Yhteenmuuttoa joskus, hamassa tulevaisuudessa siis, mutta en muuta. Millonkohan alkaa jälkikasvua putkahdella kavereille?

Kissa leikkii taas mun jaloissa ja on ihan hulivilinä. Täytynee mennä leikittämään sitä hieman. Muru tuhisee vielä maailman söpöimpänä tuolla<3

PS
Paino häilyi äsken 61.5:n ja 61.0:n välillä! JEE. Huomenna jos se ois puhtaasti sen 61.0..

No nousihan se kuumekin sitten!

Soitin töihin, etten tuu. Ei oo nyt mun päänsärky miten ne pärjää, mä en oo ikinä aiemmin ollut töistä pois vaikka oon ollut kipeä, mutta nyt kyllä heikottaa siihen malliin, etten todellakaan aio viettää kahdeksaa tuntia töissä. Varsinkaan köhien ja niistäen, siinä teille erittäin hygienista palvelua kaupan elintarvikepuolelta.

Pitäisi kohta soittaa työterveyslääkäriin ja varata aika. Onneksi ei tarvitsekaan raahautua keskustaan, niin kuin ensin luulin, vaan ihan tässä viidentoista minuutin kävelyn päässä on myös työterveyspiste. En ois todellakaan jaksanu tässä heikotus-ahdistus-hikoomis-modissani lähteä millään bussilla suhaamaan tonne.

Se mun huuto.net mekko tulee ehkä tänään tai viimistään maanantaina postissa. Jee. Toivottavasti se on sopiva. Mekoista tulikin mieleen, että eilen kävin tosiaan sovittamassa sitä yo-mekkoni koekappaletta. Vähän otettiin lisää sisään, mutta muuten oli oikein mallikas. Tulipa vaan kivan läski olo siellä.. Isi ystävällisesti kannusti, "ettei parane lihota yhtään enempää tuosta". Kiitos isi. Ja tää tuttu joka mun mekkoa tekee, kysy multa mitä harrastan. Kun vastasin, se tokaisi "Se selittääkin miksi sä oot vähän tommonen skrodemman olonen!" HEI KIITOS. En halua olla tajuton sumo. Ahdistavaa. Sitä paitsi, treenaan ihan minimaalisesti! Toisin sanoen mun "skrodeus" on vaan isoutta, yök.

Vammattaa tää tajuton flunssa oikeesti. Just alko treenit ja peruskurssi, ja heti oon kipee! Tää on niin mun tuuria. Onneks tänä kesänä ei tuu sitä taukoo pidettyy treeneistä, koska latasin ihan piruuttani treeniaikaa 12kk putkeen. Jos ei muu motivoi treeneissä ravaamaan, niin rahan menetys.

Tää flunssa on tosin vieny mun ruokahalun. Mikään ei oikein maistu miltään. Voisin tänään pitää pientä paastoa, juoda vaan paljon teetä. Muru tulee illalla, sitten laitetaan kyllä pitaleipiä, mutta siitä tulee kuitenkin kasvispainotteinen kevytversio väkisinkin, kun en punaista lihaa syö enkä jaksanut kanaa ottaa pakkasesta sulamaan.

Taidan alkaa soitella lääkäriin ja yrittää lievittää tätä kuumottavaa oloa jotenkin. Huh.

Oon niin kipee.

En edes muista millon ois ollu viimeks näin kammottava flunssa! Huimaa koko ajan, olo on kuumeinen (mutta mittari, mokoma, väittää ettei lämpöä ole), nenä tukossa, yskittää.. Haluaisin vain maata sängyn pohjalla, mutta ei. Olen liian kiltti, en viitsi raahautua lääkäriin (en yleensäkään jaksa mennä lääkäriin) ja hankkia saikkua. Yksi meistä on jo saikulla töissä, tänäänkin jouduttiin olemaan aamu kaksisteen. Jos minä jäisin vielä saikulle niin, huh. Joo, pitäisi ajatella itseään ja omaa terveyttään, mutta olen sairaalloisen tunnollinen (ja laiska, enkä pidä meidän työterveyslääkäristä).

Siis vielä huominen ja lauantai aamuvuoroon töihin, sitten vapaata sunnuntaina. Menispä ohi tää! En vaan pysty edes ajattelemaan, mun aivot on ihan puuroa.

Taidan käydä suihkussa, katsoa salkkarit teekupposen ääressä ja painua nukkumaan. Huomenna ihana ilta Murun kainalossa.

Oon kipee.

Sain tän flunssan varmaan Murulta. Nyt ollaan molemmat ihan tukossa. Mulla ei onneks ainakaan vielä oo kuumetta. Taitaa kuitenkin jäädä huomiset treenit väliin varmuuden vuoksi. Ei ihme, että eilen huimasi, aamulla herätessä olo oli kaamea ja nenä vuotaa koko ajan. Tuntuu, että sydänkin hakkaa tavallista kovempaa.

Ei huvittaisi yhtään mennä töihin. Haluaisin vaan jäädä tähän sängylle makaamaan kissan kanssa, silläkin on nuha. Mutta ei ei ei.

Oon yrittänyt siivoilla. Vaatekaapit kävin läpi ja pakkasin kirppistavaroita kassiin. Kirppikseen on yli kuukausi vielä, mutta hyvä olla ajoissa. Kartoitin vaatetilannetta, tarvitsen ehdottomasti uusia.

Ostoslistalla:
perus t-paitoja pari
perus pitkä hihasia pari
alushousuja
nättejä sukkia
joku kiva hame
huppari
kylpypyyhkeitä pari
kivat perus korkokengät

Huusin Huuto.netistä yhtä mekkoa, sulkeutuun tänään. Katsotaan tuleeko se sieltä vaiko ei. Yhtä suloista paitaa olen sieltä myös silmäillyt.

Harmittaa jo etukäteen, etten ehdi ensi viikollakaan arkena nähdä Murun kanssa yhtään. Milloin elämästä tuli näin kiireistä ja samalla kamalan pysähtynyttä?

Alko huimata treeneissä ihan hirveesti.

Hävettää ja nyt on hirvee olo. Masistaa, vaikka aamu oli niin hyvä.

the summer set - love

Muru tuli kotiin.

Oon niin onnellinen. Se on niin ihana, se saa mut aina tuntemaan oloni paljon, paljon paremmaksi. Se pitää mua sylissä, kun katsotaan tv:tä ja sen viereen on ihana käpertyä nukkumaan. Se sanoo mulle ihania asioita ja silittää mun hiuksia.

Voi kunpa, kunpa en ikinä menettäis tota ihmistä. Oon ehkä pelottavankin onnellinen jo viidettä kuukautta, mutta mitä väliä. Ehkä joskus sitä oikeasti löytää ihmisen, joka saa sut voimaan paremmin kaikesta muusta sun ympärillä ja oman pään sisällä pyörivästä huolimatta.

Nään sitä vasta perjantaina seuraavaksi, mutta ei se mitään. Jaksan odottaa, koska tiedän, että se on sitten taas niin ihanaa.

Treeneihin tänään, nam. Syöminen on pysyny kohtuullisen hanskassa (johtuisko siitä ettei jääkaapissa ole mitään?). Ja illalla katson GG:n, sit nukkumaan. Väsyttäis, vaikka nukuttiin parituntia Murun kanssa.

Sainpas uitua taas sen 2000m, vaikka joka puolella vilisi niska kenossa uivia mummoja ja valtavia pappoja. Kaikkialla muualla oli harmaata, kuollutta ja hiljaista, mutta uimahalli vilisi vanhuksia. Hrr.

Kävin hakemassa loput kalaset vanhempien luota. Akvaario näyttää melko eloisalta nyt. Kissa makaa pöydällä ja tuijottaa lumoutuneena edestakaisin vilistäviä kaloja. Välillä se huutelee niille, tottahan sitä ihmetyttää, miksi välissä on lasi eikä tassu koskaan yllä pikkukavereihin. Ja ystävyys tulee varmasti kissan ja kalojen välillä pysymäänkin etäisenä, sen verran varmasti ollaan yritetty peittää tuo allas. Mutta kissalla on oma luontodokkari kokoajan käynnissä.

Odotan vaan, että Muru tulee kotiin. En osaa muuta kun odottaa. Rutistelen kissaa ja odotan. Kyllä mä tiskasin ja kävin viemässä pyykit kuivumaan. Mutta odotan.

Tulis jo, mulla on niin ikävä.

Hah. Noin 15min edellisen postauksen kirjoittamisesta iski helvetillinen darra. Hyyyi.

Nyt vasta sain itseni liikkeelle, lähden vanhempien luokse syömään. Mikäli mitään uskallan suuhuni pistään oksentamisen pelossa.

Oon kattonu liikaa salkkareita ja ostellu netistä kaikkee ihanaa ja selaillu erinäisiä blogeja. Kaikki olis ollu ihanaa jumitusta ellei oksettais niin helvetisti koko ajan.

This is what u get - juominen on turhaa ja ikävää.

Liikaa alkoholia. Tajuton ikävä. Ei hyvä yhdistelmä.

Sain ihan järjettömän paniikkikohtauksen eilen, sekosin ihan täysin. Mulla oli niin hirvee olo, henki ei kulkenu ja tärisin ja itkin. Vollotin kaverin vessassa mun oloa ja ikävää. Hävettäisi varmaan, jos muistaisin asiasta yhtään enempää. Osa varmasti pitää turhana draamana, mutta se ei sillä hetkellä todellakaan ollut kivaa.

Nyt on aika masis olo. Edelleen. Tekis mieli sanoa, etten juo enää ikinä. Taaskaan. Mutta joo, ehkä en todellakaan noin paljon vähään aikaan. Tai ikinä. Kohtuus on kiva kaveri.

En ollu onnistunu vastaamaan Murun viesteihin illalla, ja se oli ihan hiilenä. Harmittaa. Toivottavasti se ei nyt ole tajuttoman vihainen.

Ääh. Oli ihan hemmetin tyhmää sekoilua.

Ihan vaan rangaistakseni itseäni vaihdoin vaakaan patterin ja punnasin itteni.. Kas kummaa, paino oli tippunu puoli kiloa! Ehkä tää tästä.. Jos jaksan, meen treeneihin tänään.

On ehkä astetta parempi olo kuin eilen.

Laitoin aamupalan illalla valmiiksi: banaani, kirsikkatomaatteja, vajaa pari desiä jogurttia ja pieni pala leipää. Lisäksi teetä. Herätyskello soi kahdeksalta ja lähdin lenkille. Vaikka en jaksanut juosta niin paljon kuin oli tarkoitus, niin silti olo rauhottu huomattavasti. Yritän nyt lähteä vastaisuudessa lenkille aina sopivassa välissä.

Aamiaisen lisäksi aion syödä tänään vain pienen sämpylän, vähän kana-makaronisalaattia ja banaanin, koska illalla on suunnattava sinne kaverin tupareihin. En aio mässäillä, mutta mun tekee mieli juoda. Pitkästä aikaa. En kyllä mitään ihan hirveitä määriä aio myöskään juoda; tuskin mun tarvitsekaan, juon nykyään niin harvoin, että vähempikin riittää.

Mulla on kauheen onneton olo ilman Murua. Jossain määrin säälittävää. Ennen olin itsenäinen ja varsin riippumaton, viihdyin ihan hyvin omillani enkä kaivannut turhaa seuraa. Mutta nykyään.. Toisaalta Muru on mitä parhainta seuraa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mutta tunnen itseni vain puolikkaaksi ilman sitä. Ihan uutta ja outoa ja hämmentävää mulle.

Voisin vähän siivoilla, ruokkia kalat ja sitten töihin.

(säälittävä angstipostaus, jossa lähes kaikki ottaa päähän)

Huoh.

Oon syönyt aivan v*tusti, suoraan sanottuna. Oksettaa ihan sairaanloisen paljon, mutta mitään ei tuu ulos.

Mä muka laihdutan, joopa joo, tänään en edes yrittänyt tosissani estää itteeni ahtamasta kaikkea sitä paskaa sisääni. Ja nimenomaan paskaa, hyi helvetti, en muista millon viimeks oisin syöny näin huonosti, siis laadullisestikin. Ja määrällisesti. Inhoan itseäni tällä hetkellä kouluarvosana-asteikolla kymppiplussan verran.

Mä oon niin säälittävä. Ei ihme, että turhauttaa ja näytän joka viikko ihan yhtä läskiltä peiliin katsoessani, kun en oikeasti yritä tosissani. Mulla on jonkin asteinen asennoitumisvamma tai joku tän asian suhteen. Argh. En jaksa itteeni. Oon just tällänen. Muka haluun niin tajuttoman kovasti jotain, ja ehkä toisinaan ihan oikeasti haluankin, ja muka oon valmis tekee niin hitosti sen haluamani asian eteen, ja kaiken lisäksi vielä uskottelen itselleni tekeväni aivan tajuttomasti duunia.

Mutta ei. En mä oikeasti tee, kusetan itteeni ja oksetan itteeni ja vitutus sen kun kasvaa ja epätoivo. Niin ja muistinko mainita itsesäälin? Siinähän on aina kiva kieriskellä. Varsinkin ensimmäisenä täysin vapaana päivänä, joka on täysin ennen kuulumattomasti jopa perjantai, mutta varsin yksin vietetty, kun Muruni päätti paeta ällöttävää tyttöystäväänsä jonnekin jumalan selän taa viikko kausiksi.

Vaaka sanoi itsensä irti.

Voisinkin ehkä pitää taukoa puntaroinnista ja keskittyä vaan liikkumaan ja syömään oikein. Voin sitten masentua muutaman viikon päästä vasta.. Yritin pariin otteeseen töihin pyöräilyä, mutta siellä onkin aika kylmä vielä. Varsinkin kun tuulee niin toi pyöräily on aika itsekidutusta. Jos parin viikon päästä sitten.

Töissä on ollut ihan tajutonta hässäkkää, niin kuin aina kaikkien pyhien edellä. Enpä oikeastaan muuta ole tehnytkään töiden lisäksi. Melko masentavaa.

Muruakin olen nähnyt vain vilaukselta ja en nyt nää varmaan viikkoon, kun se lähtee sukuloimaan. Harmittaa. On jo melkein etukäteen ikävä. Tiedän, että ikävöin sitä jo huomisesta lähtien, mikä on tavallaan aika rasittavaa. Ennen mä tykkäsin olla toisinaan yksin, suorastaan tarvitsin sitä pysyäkseni tasapainossa.. Mutta en nykyään, tykkään olla Murun kanssa, ihan hetkittäin vain puuhailen omiani, esimerkiksi näin aamuisin. Jos en oo töissä tai Murun kanssa, on pakko olla jotain muuta tekemistä.

Kissa on oppinut vähän tavoille, se uskoo taas vähän enemmän kun komennetaan. Tosin tänä aamuna koin karmaisevan herätyksen, kun se elukka teki yllätyshyökkäyksen jalkaani. Sen jälkeen se kiikutettiinkin aika vikkelään ulos makkarista. Tuntuu, että sillä on aina välillä näitä tajuttomia riehumispäiviä.

Tänään ohjelmassa: porukoilla vierailua, kaverilla käymistä, pientä siivoilua ja yhden duunijutun loppuun tekemistä. Voisi yrittää lenkillä käydä illemmalla.

Treenit.

Ihanaa. Vihdoinkin jotain innostavaa. Tuli huomattavasti elävämpi olo heti, kun pääsin takaisin salille. Ihan mahtavaa oikeesti. Alko jotenkin palata usko itteensä.

Oon nyt peruskurssilla, aika perusjuttuja, mutta haluan oppia ne potkut ihan oikeasti. Hassua olla ns. hyvä siellä, kun suurin osa on täysin vasta-alkajia. En todellakaan ole hyvä oikeasti, liikkuminen on ihan kökköä ja treenaan ihan liian vähän. Sinänsä hauskaa saada vähän kehuja, mutta toisaalta ahdistaa olla toisten töllättävänä vähän väliä esimerkkiä näyttämässä. Josko tää kuitenkin auttais mua pääsemään esiintymiskammostani osittain.

Tänään kävin myös hakemassa fisuja tonne pyttyyn. 10 kappaletta pikkuriikkisiä ja ah-niin-valloittavia kääpiömonnisia. Kissa on ihan innoissaan, istui tunti tolkulla akvaarion edessä tuijottamassa pikkukalasten menoa.

Hain pyörän porukoilta treenien jälkeen. Ja pyöräilin kotiin. Eksyin vähän.

Nyt takaisin Gossip Girlin pariin.

Uimaan, vihdoinkin.

Ja töihin, taas. Maanantaisin ei tapahdu mitään. Masentavaa. Olin jo vähitellen pääsemässä maanantai-inhostani, mutta se taitaa palata.

Ei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Olen joko töissä ja masistelen kotona läskiahdistuksen kourissa. En näe Muruakaan, kun se on aina töissä tai koulussa. Yritän opettaa kissaa tavoille, enkä jaksa siivota. Sisko lupasi onneksi tulla siivoamaan, kun se tarvitsee rahaa kielikoruun.

Olen laiskuuden perikuva. Laiskuuden ja itsehillinnän puutteen.

Helvetillistä mässäilyä tänään.

Iski tajuton morkkis, oksettaa.

Hemmetti.

Nukkuminen ei taas suju.

Suljin kissan pois makkarista häiriköimästä, mutta silti. Herään liian aikaisin, menen liian myöhään nukkumaan, heräilen öisin.

Muru näki yöllä painajaista ja heräsin siihen, kun se höpisi ihan sekavia. Reppana. Se on niin ihana, mulla on paljon parempi olo, kun olen sen kanssa. Se on oikeesti rauhottanu mua niin paljon.

Eilen olin kaverin synttäreillä, tuli vähän mässäiltyä, yh. Toisaalta töissä jaksoin koko aamun suhata paikasta toiseen, enkä syönyt muuten paljon mitään. Ehkä plus miinus nolla. Musta tuntuu silti, ettei tää paino tästä taas tällä viikolla laske. Huoh.

Tänään ehkä lemmikkimessuille, jos saan Murun liikkeelle tarpeeksi aikasin. Ja ajateltiin tehdä hyvää ruokaa. Vähän rennompaa olemista.

Ens viikolla on hirveesti tekemistä. Väsyttää jo etukäteen. Maanantaina uimaan ja töihin, tiistaina töihin ja treeneihin, keskiviikkona töihin ja torstaina uimaan ja töihin. Perjantaina vapaapäivä, varmaan Murun kanssa puuhaillaan jotain ja lauantaina taas treenit ja töihin. Sunnuntai sentään vapaa, kokonaan.

Ei nyt ajatus oikein kulje, turhan luettelomaista tekstiä.

Kaamee päivä. Päänsärkyä ja turha päivä töissä ja väsymys, vaikka nukuin kerrankin hyvin, mutta piti herätä liian aikaisin ja läskiolo ja huoh. ikävä Murua ja huomennakin älytön hässäkkäpäivä. Haluaisin pysähtyä edes hetkeksi.

Menkat alkoikin eilen.

Olin noin kymmenen sekuntia huippuiloinen, kunnes sitten alkoi helvetillinen vatsa-alaselkä-kipu. Olisin halunnut käpertyä kasaan ja olla ihan liikkumatta ja hengittämättä, ettei sattui. Se siitä ilosta.

En mennytkään eilen uimaan, tuon älyttömän kivun takia. Ajattelin huomenna käydä ennen kuin menen vanhempien luo yöksi.

Muru on töissä nyt pari päivää ja minäkin, ei nähdä ollenkaan. Tavallaan tiedän tarvitsevani omaa aikaa, jotta en hajoa jatkuvaan läsnäoloon, mutta toisaalta kaipaan Murun luo aina, kun ei olla yhdessä. Olisin niin toivonut, että Muru olis jäänyt eilen nukkumaan mun kanssa. Mutta ei se jäänyt, sen piti mennä. Harmitti.

Paino, ihme ja kumma kyllä, on pysynyt siinä 62.0kg vaikka en lomalla paljoa katellut mitä söin ja nytkin on alkuviikosta lipsunut. Hieno homma. Pelkään vaan, että tähän jämähdetään, enkä ikinä saa sitä tippumaan. Toivottavasti ei. Toivottavasti onnistun. Pakko yrittää kovasti.

Oon laittanut akvaariota vähän ja kohta jatkan. En vaan tiedä milloin pääsen hakemaan fisut, tarviin autokyydin. Ehkä ensiviikolla.

Mun kuukautiset on myöhässä.

Ihanaa. Oon ihan paiseissa. Helvetti. Pakko käydä apteekissa hakee testi, varmuuden vuoksi. Vaikka ehkäisyn pitäis periaatteessa olla kunnossa, mun mielenrauha järkkyy. Ei mun kuukautiset tavallisesti oo myöhässä.

Tänään meen ostamaan akvaariokamppeita keskustaan Murun kanssa ja koululla ajattelin käydä alustavia katsomassa. Iltapäivällä sit uimaan ja sen jälkeen katsomaan lakkiaismekkoon sopivia kenkiä äidin kanssa. Ja salilla pitäis käydä maksamassa se mun peruskurssi, joka alkaa ensi viikolla. Ihanaa. Ajattelin viikonloppuna hakea pyörän porukoilta, kun tuolla alkaa vihdoin oikeasti olla pyöräily sää. Liikunta tekis muutenkin mulle hyvää. Ja auttais tässä läskiahdistuksessa.

Kissa on oikeasti täyskahjo. En tajua mikä sitä vaivaa. Ehkä sillä on vähän turhan paljon kevättä rinnassa.

Kissa ei anna mun nukkua.

Se vetää tajutonta rallia huippunopeudella ympäri kämppää, hyppi mun päälle tasajalkaa ja huusi ikkunalla. Kello oli kuusi, en saanut enää unta uudelleen. Tuntuu, että on liian kuumakin, nukkumiseen. Aloin lukea Trendiä ja söin karjalanpiirakan, vatsassa tuntui kamalan tyhjältä ja oli nälkä. Olisin voinut lykätä aamupalaa, mutta en viitsinyt ja nyt juon vain kahvia. En edes pidä kahvista.

Mun pitäisi laittaa akvaario paikalleen, hiekkaa ja vettä ja suodatin ja lämppäri paikalleen ja alkaa metsästää kasveja. Haluaisin kauniin akvaarion, niin kuin se edellinen oli aluksi, mutta aina tulee ongelmia, vaikka olen perehtynyt asiaan ja näin. Se on melko turhauttavaa, mutta yritän silti. Ehkä taas oppii jotain uutta. Ja kalat on kauniita, ne odottaa uutta kotia vanhassa altaassa porukoiden luona. Äiti on jo menettämässä hermonsa, kun ei saa lipastoaan paikalleen.

Jokseenkin hassu olo, ajatukset tuntuu soljuvan eteenpäin tasaisena virtana, josta ei oikein saa otetta. Toisaalta en tunne tarvetta saada kiinni mistään, ajatusvirta saa mut levolliseksi ja jollakin tavalla irralliseksi kaikesta. Voi leijua hetken jossain, ei missään.

Luin lomalla paljon kirjoja, Kunderan loppuun, Erlend Loeta ja Anja Snellmania. Tuntuu mukavalta lukea, ja oman tekstin tuottaminen tuntuu helpomalta. Ehkä sitä imee itseensä tekstiä, lukeminen auttaa muotoilemaan omia ajatuksia. Seuraavaksi mulla olisi odottamassa Marina Lewyckan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. Mä sisäisti vasta viikko sitten, että mä käytännöllisesti katsoen asun kirjaston naapurissa, siis alle sada metrin päässä on talo täynnä kirjoja! Ja mun kirjasto on rauhallinen ja siellä on valtavan paljon hyviä kirjoja hyllyssä. Ihanaa.

Mulla ei oo maitoa ja tää kahvi maistuu tosi vahvalta.

Ennen mä join paljon maitoa. Tosi paljon. En oikein pitänyt vedestä. Nyt mä juon paljon vettä ja ehkä joka toinen viikko jaksan ostaa maidon ja en edes ehdi juoda yhtä purkkia viikossa. Pitäisi ehkä, koska mun kynnet on muutenkin huonossa kunnossa. Tai ottaa jotain kalkki lisää. Vaikka syön mä kyllä juustoa ja jogurttia.

Tänään on töitä ja pitää käydä ostamassa pari juttua ennen sitä ja porukoilla hoitamassa akvaariota. Tarviin mun yo-mekkoon vielä pari juttua ja sitten ehkä uuden korun smileyhin. En tiedä mitä sille on käynyt, mutta toi nykyinen koru on alkanut yhtäkkiä painaa ientä. En halua siihen mitään rumaa lovea ja muutenkin, se ei taida tehdä hyvää hampaalle.

Kissa potkii konetta, sillä on oikeasti riehupäivä. Sitten se riehuu illallakin taas, kun kukaan ei ole täällä leikkimässä sen kanssa, kun olen töissä. Vaikka mä olen paljon kotona, niin tuntuu, että sen kanssa pitäisi olla enemmänkin ja tulee huono omatunto. Se on niin kovin seurallinen.

Tää kone hajoaa käsiin, ärsyttää. Tää oli tosi kallis ja on tosi hyvä, ja vaan pari vuotta vanha, eikä Applen koneet vanhene niin nopee käsiin, mutta tää on fyysisesti kaltoin kohdeltu. Vaikka kestävä onkin, niin tosta reunasta on lohjennut pari ohuen ohutta palaa, ääh. Ja kissa on repinyt volyyminappulan kertaalleen irti, siksi se on vino. Ja se on myös yrittänyt nakertaa laturin piuhaa, se on ihan kolhuilla. Hemmetti.


PS
Mulla on yksi lukija. Tosi hassua, että joku lukeekin näitä. Tai siis, onhan blogini julkinen, mutta en ole koskaan ajatellut, että kukaan oikeasti eksyisi lukemaan juuri mun blogia.

Palattiin reissusta eilen yöllä.

Oli ihan mainiota. Aurinko ja nukkuminen ja totaalinen rentoutuminen ja täydellisen letkeä ja kiireetön meno tekivöt mulle oikeasti ihan tajuttoman hyvää. Tänään oli heti töitä, mutta sekään ei tuntunut niin kamalalta, vaikka en edes ehtinyt nukkua älyttömän paljon.

Kissaa mulla oli ikävä ja omaa sänkyä, mutta muutoin olisin voinut vaikka jäädä sinne. Kunhan jaksan siirtää kamerasta kuvia koneelle niin voisin tehdä pienen lomakuvapostauksen.

En oo uskaltanu mennä vaa'alle ja aion tehdä sen vasta torstaina. Blaah. Varmasti tuhat kiloa plus, mutta en just nyt jaksa ajatella sitä. On vielä niin mukava fiilis lomasta ja kaikesta.

Ajatus pätkii, kun väsyttää, ehkä aika mennä nukkumaan.

Mä oon niin tyytyväinen tohon 62.0:aan. Söin eilen pannaria vähän mut sitten en jaksanukaan syödä illalla mitään ja aamulla vaaka näytti ihan puhtaasti 62.0. Jee. Ja nyt kun oon päässyt mun älyttömästä turvotuksesta eroon, niin huomasin, että vyötäröltä on tosiaan lähteny sentin verran. Jes. Vielä mä pääsen sinne viidenkympin puolellekin.

En oikeestaan tiedä paljonko mä haluaisin edes painaa, ei mitään lukua oo päässä, että pakko päästä tähän. Haluaisin vaan, että se näkyis mun kropassa se pudotus - siis että olisin oikeasti hoikka. Varmaan jossain 55kg tienoilla oikeesti näyttäisin hyvältä. Kroppa näyttäis hyvältä.

Odotan niin innolla, että treenit alkaa sitten kun palataan reissusta. Uusi peruskurssi, että pääsisin niihin potkuihin viimein mukaan. Oon ajatellut sitä kurssia jo vaikka kuinka kauan, mutta se on aina lykkääntyny ja lykkääntyny.. Nyt mä vihdoin pääsen sinne!

En oo enää huolissani mun matkasyömisistä, koska mua on peloteltu A-hepatiitilla niin, että mä tuskin uskallan syödä MITÄÄN. Mä olin eilen niin ahdistunu, aivan helvetin ahdistunu. Mä en saanu sitä rokotusta enää, joten pitää luottaa hyvään hygieniaan ja välttää kaikkee paikallisen veden kanssa kosketuksissa ollutta, kuumentamatonta safkaa. Eli siis suunnilleen kaikkea? Murun äiti onnistu lietsoo mun paniikin ihan äärimmäisyyksiin. Hyi. Nyt yritän suhtautua tähän maalaisjärjellä, muuten koko matka menee ihan päin peetä. Sitten harmittaa.

Kohta lähden uimaan. En mennytkään eilen, vaan kävin kävelyllä, kirppiksellä, kaupassa ja kirjastossa. Ihana sää oli. Aurinko tekee niin hyvää. Mutta kohta uimaan, pari kilsaa aion uida ja sitten vien porukoille tavaroita. Sen jälkeen töihin. Illalla pitäisi piipahtaa yöelämässä, mutta ei aiota olla kauan.

I moved around from town to town
lots of people around, but still so lonely

friendships would grow then i'd hit the road
making up excuses for why i had to leave

always been too scared and unprepared
to let anybody get too close to me

but when i met you right away i knew
you would never ever ever hurt me

and the road's still long but you come along
and you hold my hand and you understand

when i look at you i can't believe it's true
you're all i ever dreamed of and you love me
and you love me, and you love me

Kimya Dawson - You Love Me

Mä oon vaan täydellisen rakastunut Muruuni.
Edelleen. Ihan tajutonta.

62.0kg. thankgod.

Miten ihmeessä se voi edes olla tippunu?

Nyt seuraava (reilu) viikko tasapainottelua: kunhan paino ei nouse reissulla niin kaikki ok. Jos nousee, niin kaikki alkaa taas alusta. Plääh. Toivottavasti ei nouse. En uskalla syödä mitään. Yh.

Tänään uimaan iltapäivällä. Pitäis soittaa terveyskeskukseen, että saisin rokotuksen A- ja B-hepatiittia vastaan. Sitä ei varsinaisesti oo vaadittu meijän matkakohteeseen, mutta Murun äiti on ehdottomasti sitä mieltä, että se on otettava. Joo, onhan se hyvä, mutta se maksaa hitosti (niin no hei mitäs mun rahoista, eihän se niiden elämään vaikuta, juu. Ärsyttää välillä muutenkin esim. Murun asenne mun rahoja kohtaan: "sullahan on säästöjä, ei sun tarvii pihistellä, mitä välii" joo, niin on, säästöjä = ei tuhlattavaks, vaan pitkillä työrupeamilla ansaittuja euroja, jotka on säästössä, jos joskus tarvitsen niitä todella tai haluan oikeasti jotain isompaa hankkia. Kai se on vaikea tajuta säästöjen arvo, jos ei itse osaa/halua säästää yhtään..) ja inhoan piikkejä. Soitan kuitenkin sinne terkkarille, muuten se nainen raahaa mut sinne oma kätisesti. Huoh.

Kissalla on riehumispäivä. Mun tekis hirveästi mieli karjalanpiirakoita ja suklaavanukasta ja mysliä. Mutta en mä niitä kaikkia voi hotkaista.

Nyt on sellanen olo, ettei tekis mieli syödä yhtään mitään. Blaah.

Mutta tiedän, että mun on syötävä jotain. Mulle tulee huimausta, migreeniä, hirveä väsymys ja todella huono olo yleisesti, jos en syö mitään.

Lähden kohta Murulle katsomaan eilisen Pushing Daisies jakson.

Inhoan kaupassa käymistä. Ruoka maksaa ihan tajuttomasti. Siksikin tekisi mieli syödä vieläkin vähemmän. Nytkään en ostanut kuin salaattia, kurkkua, sweet&sour-kastikkeen, paprikaa, pari jogurttia, juuston ja karjalanpiirakoita: yli 20e. Enkä todellakaan osta kalleinta.

Kissa reppana nukkuu kirjoituspöydällä. Kuuntelen Metro FM eikä tekisi mieli liikkua minnekään. Haluaisin pysähtyä, täydellisesti.

Miksi mun täytyy kokoajan käydä päänsisäistä kamppailua tän painonpudottamisen kanssa? Mä oon päättäny ryhtyä tähän ja silti vähän väliä toinen puoli musta on on valmis haistattamaan pitkät koko touhulle, "nauttimaan hyvästä ruuasta" who cares -asenteella.

Muutenkin tää on hankalaa. Tykkään laittaa ruokaa. Rakastan leipomista. Kannatan terveellistä ruokavaliota painonhallinnassa ja osaan tehdäkin kevyttä ruokaa. Silti mun on vaikea pysyä järkevissä kalorimäärissä, annoskoossa ja muussa mukavassa ja pidemmän päälle tuloksia tuottavassa. Turhauttaa.

Tänään on tympiny koko touhu, vaikka syömiset on ollu ok ja kävin tunnin kävelyllä. Silti. Olin mummolla ja se yritti koko ajan syöttää ties mitä mulle. Yh. En syöny ja oon sillai ylpee siitä. Silti tympii.

Oon varma, ettei vaaka näytä torstaiaamuna yhtään sen vähempää kuin viime viikolla ja pahimmassa tapauksessa enemmänkin. Ja sunnuntaina lähetään Murun kanssa reissuun viikoksi - se ei voi tehdä yhtään sen parempaa linjoille. Masentaa jo etukäteen, vaikka ei pitäis olla tappiomielialalla liikkeellä.

Ehkä mun pitäis nukkua paremmin, mutta kun tuntuu koko ajan tarpeelliselta ehtiä tehdä kamalasti kaikkea. Vaikka ei mulla oikeasti ole mitään tekemistä edes.

Argh, mua niin pännii. Mun herkkujen syömisessä on kahen viikon jaksotus: kaksi viikkoa ilman menee ihan loistavasti, no problem, täydellistä. Mutta kahden viikon kuluttua repsahdan, AINA. Joka hemmetin kerta. Joka hemmetin kaksiviikkoisen jälkeen.

Mulle ei edes tule tietoisesti mitään järjetöntä himoa, mä vaan löydän itseni mussuttamasta jotain. Aina kahden viikon välein. Yleensä viikonloppuna.

Miten se on mahdollista?

Okei, mä tiedostan tän nyt. Nyt mä oikeesti hahmotan tän helvetin kuvion. Joten kai mä voin muuttaa sitä? Mä voin tehdä tälle asialle jotain.

Mua kuvotti niin helvetisti tänään tää. Ja hyi, en syö huomennakaan paljon, korkeintaan saman verran kuin tänään.

Ällöttää.

Mä haluan treeneihin jo, mulla on ikävä sitä fiilistä, jonka siitä saa. Kun on paukuttanut kaikella voimalla, tarmolla ja energiallaan tunnin. Sitä on niin kaikkensa antanut, mutta se on niin hyvä fiilis. Enää kolme viikkoa.

Huomenna mä kävelen paljon. Lenkillekin, jos ei sada ihan tikku-ukkoja. Tää ärsyyntyminen omaan surkeaan kurittomuuteen antaa mulle tarmoa. Hemmetti.

pieces:n suloinen pikku hopealaukku, 50snt. tästä tosin puuttuu hihna



saksalaiset diamantin dance art korkokengät, 15e, aitoa nahkaa. ihan älyttömän hyvässä kunnossa.


andiamon mustat ballerinat, 50snt. huippuedulliset kesäkengät mulla taas kerran. kissa on turhan utelias ja tunkee aina paikalle. taustalla mun söpö pikkulaukkuni, h&m alesta 2e.





fenchurchin mustahopearaidalline neulepaita, 5e. ihana! söpö nappi niskassa ja yksityiskohtana tuo aukko. sivuissa kivat pikkurypytykset alhaalla.

Lisäksi ostin yhden kukkapaidan, joka ei ikävä kyllä (ainakaan vielä..) mahdu mulle. Ystävän kanssa ostettiin puoliksi paketti snapsilaseja ("kyllähän näitä aina tarvitaan") ja parvekkeelle löysin kahdella ja puolella eurolla uuden bambuverhon kevääksi.

Oon melkein saanut hyllykön siivottua, vielä vähän jäljellä. Sitten Itikseen ostoksille ja töihin. Pistin kissalle ohraa kasvamaan ja tuparilahjaksi saamani tillin ja ruohosipulin itämään. Tuloksia odotellen.

Syömiset on ollu ihan kamalaa mässäilyä pari viime päivää. HYI. Inhottaa. Eilen oltiin Murulla niin oli pakko syödä sielläkin, kun tarjottiin. Tänään yritän mennä vähän vähemmällä, on töitä niin kyllä se onnistuukin.

Söin karkkia hyihyi ja Murukin oli, että eikö sun pitänyt olla karkkilakossa. Hyi minä. Onneksi silloin lauantaina ei lähdetykään baariin, iski tajuton väsymys ja halusin nukkumaan.

Eilen oli kyllä muuten ihana päivä. Siivosin keittiön ja olkkarin ja siirtelin vähän huonekaluja. Nyt on puhdasta ja oi, niin tilavaa! Tänään vuorossa hyllykön siivous, se on täynnä kaikkea kamalaa krääsää ja rojua. Murun kanssa oli eilen niin ihanaa, rakastan sitä, ei vois olla ketään parempaa ja ihanampaa.

Käytiin myös ystävän kanssa kirppiksellä eilen. Jäähallilla ja Valtterilla. Voisin valokuvata löydöt ja pistää pienen kirppisaarrepostauksen myöhemmin.

En oo ehtiny kirjottamaan, kun oon ollu vaan töissä. Tästäkin tulee ihan pikapikapostaus.
Ihan kaamee päivä tänään töissä, rehkin kuin hullu. Toisaalta teki varmaan ihan hyvää.

Syömiset on sujunu ihan ok. Maistoin vähän uusia leivoksia töissä, mut oikeesti ihan pienen lusikallisen vaan. Ja ostin jogurttirusinoita, pari söin niitä. En oo ehtiny oikeen edes syödä tänään. Nyt vähän ahistaa syömisen suhteen, koska ollaan menossa tänään mun ystävän luo illanviettoon. Eli juomista ja syömistä tiedossa, kääk.

Meen nyt takasin siivoomaan ennen kun Muru tulee kaupasta takaisin. Se oli kultanen ja vei roskat. Kaksi eniten inhoamaani kotityötä: roskien vienti ja imurointi.

Jes, vaaka näytti aamulla ja vielä äskenkin puoli kiloa vähemmän kuin viikko sitten. Yleensä painan iltasella jonkin verran enemmän kuin aamulla, tänäänpä en. Jes.

Töissä oli jotenki ärsyttävä päivä, olin niin veto pois, kun mulle on iskenyt joku raivostuttava nuha yhtäkkiä. Nenä vuotaa tai on tukossa koko ajan ja sitten kaiken lisäksi aivastuttaa. Ihan tuskaa. Päivä meni kuitenkin kohtuullisen nopeasti, kun keksin itelleni paljon tekemistä ja join hiljasina hetkinä teetä ja jauhoin työkavereiden kanssa scheissea.

Mun pomo kerto mulle luottamuksellisen asian, jonka kuuleminen etukäteen ei sinänsä miellyttänyt mua. En tykkää pitää salaisuuksia, en varsinkaan negatiivisia. Onneksi ensi viikolla onkin vaan kaksi vuoroa ja sitten tää "ongelma" on poistunut, eikä asialla oo mitään tekemistä mun kanssa enää.

Puhuttiin me kyllä positiivistakin. Mulle on tiedossa enemmän töitä, jopa neljästä viiteen vuoroa viikossa koko kevään ja kesän = lisää rahaa eikä tarvii niuhottaa ostosten kanssa niin pahasti. Toisekseen pomo sano pistäneensä viime vuoden bonukset maksuun joten nami jee, kuun lopussa ylimääränen 270e tipahtaa tilille. Ihanaa, raha-asiat on kunnossa.

Muutenkin tuntuu ihan parissa päivässä kaikki mieltä painavat jutut kääntyneen vähän paremmalle tolalle: duunit, rahahommat ja yleinen mieliala. Oon ollu tänään mielettömän hyvällä tuulella noin niin kun yleisesti. Ei enää stressiä kirjotuksista! Huominen saksan koe on ihansama, en oo lukenu ja kuuntelu meni pyllylleen, joten nocando. Jotain ois pitäny tehdä jo aikoja sitten, nyt ei auta enää itku. Eikä kiinnosta edes.

Syömiset on pysyny tänään mielettömän hyvin hanskassa. Söin kunnon aamupalan ja otin duuniin sitä eilistä fetasalaattia evääksi, eipä tullut herkuteltua. Nyt söin ihanaa tuoretta ruisleipää, banaanin ja pähkinäjogurttia - toi jogurtti on mun paheista se, josta en kerta kaikkiaan pääse eroon. Oon yrittäny rajottaa yhteen purkkiin (400g) viikossa, koska siinä on ihan tajuttomasti sokeria. Se on vaan niin hyvää!





Duunin jälkeen kävin ostamassa ne himoitsemani kengät. Niitä oli jopa keltasena ja sellasethan mun mukaan tarttui. Sen jälkeen suuntasin uimahallille ja uin tunnin ja metrejä kerty 1700. Ihana fiilis.

Nyt on tiedossa ruoanlaittoa, lähinnä kanan paistamista uunista ja kalaa pannulla. Oli ihan älyttömän halpoja kirjolohisuikaleita kaupassa, ostin niitä ja sitruunan ja marinoin itse. Nam. Ja kissan kanssa puuhastelua, se reppana on joutunu olee ihan liikaa yksin.

Hissa tuli ja hissa meni. Toivottavasti ihan ok. Ei tullu paniikkia sitten oikeastaan, melkeinpä kaikkiin tehtäviin olisin voinut jotain rustata. Tein jokerit, toisesta ainakin toivottavasti irtoaa kivat pisteet. Toivottavasti.

Kissalta vietiin miehuus. Reppana on ihan tajuton ja veltto. Voi raukkaa. Toivottavasti se nyt kuitenkin rauhottuu, eikä huuda pihalle joka perhanan sekunti.

Mun syöminen on tänään pysyny ihan aisoissa! Ja aion pitääkin sen aisoissa, koska huomenna viikkopunnitus tiedossa. Oon syöny paljo hedelmiä ja lounaaksi fetasalaattia. Nam. Syön ehkä pikkusen jogurttia vielä ja luumun. Olispa se paino nyt tippunu sen puolikiloa.

Pitäis vähän siistiä tätä kotia. Hirvee siivo oikeesti.

Tekis mieli vaan lukea jotain ihanaa kirjaa. Alotin kirjastossa lukemaan Milan Kunderaa, Olemisen sietämätön keveys. Nam. Käyn lainaamassa sen perjantaina, kun kirjastokortti jäi tänään. Tosin kuulemman sen olisi saanut passin kanssakin lainattua, pöh. Kirjaston lattialla nukkui joku pultsari, se oli jotenkin absurdia, en osannut kuin tuijottaa, kunnes kirjaston poika tuli ja alkoi sättiä uneksijaa. Näin meillä Kalliossa.

Olive: Can I ask you a question? If you loved me....
Alfredo: Yes?
Olive: And we could never, ever, ever touch. Wouldn't you eventually get over it and move on letting someone else have the slightest hope that you might move on to them?
Alfredo: If I loved you?
Olive: Yeah.
Alfredo: Then I would love you in any way I could. And if we could not touch, then I would draw strength from your beauty. And if I went blind, then I would fill my soul with the sound of your voice and the contents of your thoughts until the last spark of my love for you lit the shabby darkness of my dying mind.

Oli pakko, tää oli niin ihana.
Mä olen edelleen rakastunut.

Syöminen on ihan riistäyny käsistä. Oon tunnesyöppö, oikeesti, parantumaton, se on myönnettävä. Mua stressaa, ikävä kalvaa ja apeus on läsnä. Eli mä syön. Omenapiirakkaa.

Käveltiin sentään 1h15min tänään.

Tuntu tänään kauheen ongelmaiselta Murun kanssa. Ehkä se on tää stressi. Toivottavasti. Ihan paha olo nyt kun se lähti kotiin.

Huomenna historian kirjoitukset. Oksettaa, koska olen niin hermostunut. Mä niin haluan osata ne asiat.

Kirjotuksista äkkiä kotiin hakemaan kissa ja eläinlääkäriin. Jos toi sää paranis, tahtoisin lenkille.

Mä en niin yhtään pidä talvesta. Kylmää, vihmovaa, jäistä, loskasta, likaista, harmaata, jäätävää. Mä haluan olla auringossa, imeä siitä itteeni valoa ja tuntea lämmön iholla. En todellakaan tykkää palella viiden vaatekerroksenkin alla varpaat loskassa bussipysäkillä odottamassa bussia, joka on taas kerran myöhässä, koska sataa lunta. Täällä kaupungissa ei edes näytä kivalta talvella, täällä on harmaata ja ankeaa.
Haluaisin olla talviunilla.

Onneksi tänään tulee Pushing Daisies, siitä ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Gossip Girl jatkuu myös parin viikon päästä, nam. Olen tv:n orja.

Se on ohi. Tältä erää.

Oli aika kaamee sessio kaiken kaikkiaan, mutta se on ohi. En haluis enää ajatella koko juttua. Olin niin ahdistunut sitten kun olin saanut sen valmiiksi. Kello taisi olla vähän yli 12. En olis millään halunnu lähteä ekana. Istuin siellä tunnin, jonka aikana ehdin kehittää hirveän ahdistuksen, tuntu ettei jalat kanna, ja miettiä kaikkea aivan kaistapäistä.

Sitten vaan keskiviikkoa jännäämään.

Sää on aika kurjahko, ei tuolla jaksa taivaltaa metriäkään tossa myräkässä. Kävin kaupassa ja selvisin pienellä rahalla ja ilman erehdysostoksia. Eilen ostin jäätelön, mutta en syönyt sitä. Tehtiin murun kanssa mokkapaloja, päällä ihan aito suklaa. Huhhuh. Söin tänään yhden siellä kokeessa. Yritän olla ajattelematta asiaa. En tykkää kun stressaa.

Kävin kirppiksellä keskustassa bussia odotellessa. Ostin söpön h&m:n tunikan, 4.50e. Kaipaa pientä silitystä.

Muruseni tulee varmaan ihan kohta. Pitäisi tehdä ruokaa ja varoa mokkapaloja. En tiedä pääsenkö tänään kävelylle asti, kun tuo sää ei yhtään houkuta. Eilen tehtiin pitkä lenkki hangessa. Käveltiin Murulle, varmaan tunti. Söin niillä hirveesti ruisleipää ja ihanaa savustettua kalaa.

edit
Vois muuten yrittää oikeasti laittaa kuviakin tänne. Ne on kivoja. Joku voi kyllä tunnistaa jo kissasta, mutta en kylläkään tiedä tuttujen bloggauksesta. Silti.

Jännittää. Niin helvetisti.

Sain sentään nukuttua, mutta nyt paniikki sen kun kasvaa.

Pakko käydä kaupassa ostamassa banaani.

Hyi, on melkein huono olo.

Sain historian kertauskirjan luettua. En kyllä tiedä onko hyvä mieli vai huono mieli, siis luottavainen vai epävarma. En kuitenkaan enää ehdi sisäistää yhtään mitään uutta, vaikka aionkin kerrata kylmän sodan kriisit ja Suomen itsenäistymisen jälkeisten kriisien sun muiden vuosiluvut vielä. AHDISTAA.

Huomenna on essee koe. Selailin Ylioppilastekstejä 2008, ajattelin lueskella sitä vielä ihan oman mielenrauhan vuoksi. Ja selailla abitreenejä, ja Lähdettä. Yhyy, mä en tykkää kirjotuksista yhtään.

Äiti antoi mulle eilen hirveän kasan lehtiä, kun kävin siellä. Mukana oli kaikkia liikunta-aiheisiakin, jee. Ensi viikolla ostan uintikortin ja aion joka viikko käydä ainakin kerran uimassa. Oon nyt yrittänyt kävellä, lenkkeily on turhan hasardia tuolla tajuttoman liukkailla teillä ja treeneihin ei edelleenkään oo rahaa. Huhtikuussa sitten lisätään liikuntaa oikeasti: treenit 2-3 kertaa viikossa, kerran viikossa uintia ja lenkille/kävelylle aion myös ruoskia itseni vähintään kerran tai kaksi viikossa. Mä aion onnistua.

Mua ärsyttää mun vaaka, se on ihan turhan epätarkka ja vanha ja kurja. Ajattelin ensi viikolla suunnata Kuutamolla-päiville Itikseen, jos vaikka sieltä löytyis tarjousvaaka, edes vähän parempi. Sadan gramman tarkkuus olis ihana. Ja siellä on tarjouksessa kivat kangaskengät, jos rahatilanne antaa myöten niin ne on mun.

Eilinen syöminen ei oikeesti riistäytyny käsistä, oon tyytyväinen. Söin yhen aakkoskarkin, mutta ei edes tehnyt mieli mässäillä niitä sit enempää. Ja tehtiin pizzaa ite, en syöny paljoo. Tänään kävelylle.

Oon niin väsynyt taas. Rasittaa. Tuntuu, että hermot repee ihan millon vaan, tekisi mieli alkaa rähjätä kaikille ihan pienistäkin.

Pitäisi nukkua enemmän ja olla ulkona enemmän ja tehdä jotain hyödyllistä. Ei olis niin turha olo.

Alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan kivalta kirjoittaminen. Pitkästä aikaa. Mä en muista millon viimeksi olisin päiväkirjaakaan kirjottanut ihan todenteolla. Tammikuussa kun M kuoli, silloin kirjoitin kerran. Siitäkin on nyt jo aikaa. Saattaa tehdä ihan hyvää, kirjoittaminen.

Tunsin tänään kovaa ikävää, kun näin Mn näköisen pojan metroaseman rullaportaissa. Hetkeksi tuli sellainen aikapysähtyyhenkieikulje-tunne, ihan sekunnin murto-osaksi. Sitten tunsin vain apeutta ja ikävää. Tuntuu jotenkin olevan tunteet tänään pinnassa inhottavasti. Mulla taitaa edelleen olla pienoisia ongelmia oman tunne-elämän käsittelyssä. Tai se on ehkä tää väsymys.

Olin eilen ihan tajuton porsas. En jaksa tänään ajatella sitäkään. Tänään olen syönyt hillitysti, enkä aio sikailla. Töissä tuli porhallettua taas ympäriinsä, kun meitä oli vaan kaksi täyttämässä hyllyjä. Eilisen migreenin jälkimaininkeja ei onneksi enää ollut havaittavissa.

Tulispa Muru jo. Ikävä ja en tykkää olla yksin tänään. Mentäispä kävelylle. Haluan ulos. Apea mieli.

Tää päivä oli hyvä ja huono.

Syömisen kannalta täyskatastrofi. Samoin liikunnan, joka oli olematonta, lukuunottamatta tajuttoman jälkimigreenin kourissa vaivalloisesti siirreltyjä laatikoita töissä.

Muru teki päivästä muuten ihanan. Muutenkin se on niin tajuttoman ihana, ihan mieletön. Kerrankin mun elämässä on ihminen, joka sopii mulle ihan täydellisesti.

Heräsin aamulla aivan tajuttomaan migreeniin.
Otin särkylääkettä ja yritin nukkua.
Se vaan jatkui.
Oksetti. Mitään ei tullut ulos.
Otin lisää särkylääkettä. Liikaa.
Oksetti.
Söin puolikkaan korvapuustin.
Oksetti.
Sain oksennettua.
Sain nukuttua tunnin.

Edelleen on vähän huimaava olo, mutta se tajuton päänsärky häipyi taka-alalle. Helvetti mä inhoan migreeniä. Oli mulla tässä parina iltana pää vähän kipeä, mutta en tajunnut, että se taas viittais migreeniin. Liekö eilinen lenkki kirkkaassa auringonpaisteessa keskellä hangea ollut vähän liikaa. Tarvitsisin aurinkolasit.

Mun kävely jää tänään ehkä väliin, kun mun on pakko lukea hissaa. Yh. Huomenna jos saisin Murun houkuteltua pitkälle kävelylle. Kauhee ikävä sitä kun ei me eilen nähtykään. Vasta huomenna, kamalan pitkä aika yksin.

Söin aivan törkeän pahaa jogurttia aamupalaksi. Joku Valion vuodenaikamaku, appelsiinia ja ananasta. Yäk.

Lueskelin just Irc-Gallerian Blogi -yhteisöä. Siellä joku kommentoi, että kaikki teinityttöjen blogit on sellaisia "IIK OON LÄSKI LAIHDUTAN"-juttuja. Noo, löytyyhän näitä hurjasti, mutta kenties se kertoo jotain tästä kulttuurista, jossa me eletään: paine laihduttamiseen on suuri ja laiha=kaunis -mielikuvat elää vahvana.

Mua hävettäis valittaa kavereille ja Murulle, että oon läski yhyy. Ehkä siksi alotin tän blogin, tarpeesta purkaa tätä juttua johonkin. Jos valittaisin kavereille, ne pitäis mua ihan tyhmänä, pinnallisena ja ärsyttävänä teininä. Kaiken lisäks en haluu, että ne kiinnittäis siihen asiaan huomiota mun valitusten johdosta.

Tuntuu, että hajoo pää, migreeniin ja hirveeseen jännitykseen maanantain suhteen. Helvetti mä en osaa ilmasta itteeni kirjottamalla enää yhtään niin hyvin kuin ennen, ja se essee koe tulee olemaan yhtä helvettiä. Käyn tänään lainaamas jonkun kirjan, että voin sitten sunnuntaina vähän rentoutua ja lukea jotain muuta kuin koulukirjoja.

Hyi helvetti.

Luin hissaa tunnin verran, alkoi väsyttää ja otin kymmenen minuutin torkut - järjettömän huono olo herätessä. Vein pyykit ja tein välipalaa, pari ruisleipää ja mangopiltti. Nyt alkaa olla parempi olo.

Myös eilen siellä keikalla, ihan lopussa, iski aivan tajuton huimaus ja oksetus. Menin vessaan istumaan, sitten se meni ohi.

Aamulla olo oli loistava, aurinko paistoi ikkunasta ihanasti ja sain luettua. Käytiin siellä kirpparilla, en löytänyt mitään, ei se mikään maailman hienoin kirppis olekaan. Metsästin hirveällä tohinalla niitä lamppuja kaverin lähdettyä, mutta just mun wateilla niitä ei ollut missään ja toisaalla ne oli tuhottoman kalliita. Laitoin äitin asialle kotopuolessa.

Menin sitten ostamaan samalla kissalle ruokaa, kun tuolla ostarilla olin. Mukaan tarttui myös ihana kimppu korallinvärisiä ruusuja ja Doven ihana BodySilk -kosteusvoide. Kuinka mä oonkaan kaivannut sitä purkkia, iho tuntuu heti mielettömän paljon pehmeämmältä ja suihkun jälkeen oli hyvä olo.

Lenkki oli vähän toivoton, mutta sainpahan raahuduttua sinne. Juoksin n. 2x10min ja muuten kävelin, yhteensä 45min. Oli vähän kiire, kun ihana tonnikalamakaroonilaatikko oli uunissa. Hyvää tuli, kiitos nam.

Vaaka näytti tänään 63.0kg. Tosin ne on varmaan vaan nesteitä, jotka lähteny, mutta jotain sentään. Nyt pitäis kyllä taas päästä liikkumisen makuun, en oo ollut treeneissä yli kuukauteen. Uusi peruskurssi alkaa vasta huhtikuun puolella. Pitäis yrittää ulkoilla ja lenkkeillä. Ja sitä uintikortin ostoa oon ajatellut, mikäli rahatilanne antaa periksi.

Mässäilinkin aikamoisen aamupalan äsken. Kaurahiutaleita, siemeniä ja pähkinöitä maidon ja banaanin kera ja kaksi ruisleipää kurkulla ja lohella. Oli vaan ihan sairaan hyvää.

Tänään olisi tarkoitus kertailla hissaa ja käydä lenkillä. Kaverin kanssa suunnataan vielä kirppikselle matkalla asemalle ja samalla käyn ostamassa uudet lamput olohuoneen kattoon ennen kuin tuo viiminenkin tuosta sanoo itsensä irti. Murua nään ehkä illalla.

Olo on aika kohtuullinen, eilinen keikka ei ollut ihan paras, mutta teki hyvää olla muuallakin kuin kotona.

Olen edelleen kahden vaiheilla, haluanko kirjoittaa laihduttamisestani vaiko en. Toisaalta tunnen jonkinlaista tarvetta kirjoittaa elämästäni, lähinnä jäsennellä ajatuksia itselleni, ja tää laihdutuskausi on nyt taas niin vahva.

Kirjotukset lähestyy kovaa vauhtia. Viikon päästä tähän aikaan historia on jo ohi. Jokseenkin karmaisevaa. En jaksaisi enää lukea enkä ajatella koko asiaa. Alkaa käydä voimille tää stressaaminen ja unettomuus. Uskaltauduin sentään tänään vihdoinkin katsastamaan äidinkielen alustavat pisteet saksan tenttiin mennessäni. Iloinen yllätys siellä odottikin! 13 pistettä, kolmella painotettuna 39. 20 pisteen esseellä tulisi M, 40 pisteen esseellä E. Mainiota, mulla on vielä toivoa.

Pitäisi kerrata vielä vähän hissaa ennen kuin kaveri tulee. Suunnataan tänään Kulttuuritalolle katsomaan Danko Jonesia. Viime keikasta onkin älyttömästi aikaa, ihanaa päästä tänään vähän ulos tuulettumaan. Eilenkin yritin vähän relata Murun kanssa, mutta se ei oikein sujunut. Tosin lopulta Muru sai mut kuitenkin tuntemaan oloni paljon paremmaksi.

Mulla on jotenkin levoton olo edelleen ja ajatukset säntäilee päässä minne sattuu. Kaipa tää tästä selkiintyy. Jatkokoulutushaut on tehty, kirjotukset kohta ohi ja niin. Edelleen duunit huolestuttaa ja rahatilanne, mutta kai tässä pärjäillään.

Tuntuu, että oon syönyt tänään taas ihan hirveesti, vaikka en oikeastaan edes ole. Pelkään kuollakseni repsahdusta, enkä jaksa edes käydä kaupassa, syön vaan sitä mitä kaapista löytyy. Pari leipää ennen kaverin tuloa voisi tehdä hyvää.

Tänään oli ihan onnistunut päivä.

Jaksoin herätä seiskan aikaan, lueskelin hissaa ja kävin tunnin lenkillä tuolla pakkasessa. 2x10min juoksuosuudet ja muuten reipasta kävelyä. Syömiset ei mennyt överiksi. Eilinen mäkkireissu oksettaa silti edelleen.

Nyt ei ole pahemmin nälkä, vaikka söin viimeksi kuuden aikaan. Seuraavaksi nukkumaan ja aamulla taas töihin. Toivottavasti kissa antaa mun nukkua rauhassa.

Jokseenkin väsyolo, stressaa kirjotukset.

Mä oon yrittäny nukkua tarpeeksi viime aikoina, mutta silti väsyttää. On töitä ja lukemista. Murukin varmaan hermostuu kohta, kun me ehditään nähdä vaan iltaisin ja silloinkin olen ihan nuupallani ja nukahdan kirjojen ääreen.

Tänään olisi tarkotus suunnata teetättämään ylioppilasmekkoa. Tai suunnittelemaan asiaa. Ajattelin olla ajoissa liikkeellä, tavallisesti kun jätän kaiken ihan viime tippaan. Pitäisi viedä sinne mallimekko ja mahdollinen kangas. Ja niitä mittoja pitäisi ottaa, yh.

Tää väsymys jotenkin puuduttaa mun aivot tai sitten se on toi jatkuva lukeminen. Vielä pitäisi muutaman kymmentä sivua pusertaa läpi. Ehkä käyn suihkussa ennen sitä, jos vaikka virkistyisin. Saksan tenttitehtävätkin odottavat tekijäänsä. Kissakaan ei yhtään helpota lukemisurakkaa riehuessaan ympäriinsä ja juttelemalla mukavia. Nyt se tosin sammu taas tuohon sohvalle, ainakin hetkeksi.

Mussutin eilen ja tänäänkin n. 100g sipsejä. Alko ällöttää. Varmaan auttaakin tässä mun painonpudotuksessa. Toisaalta eilen kalorit saatto kyllä silti jäädä n. 1500kcal, mutta tosi terveellistä joo. Hyi helvetti. Käsken murua viemään noi loput sipsit mennessään. Ja kasvispainotteista tänään.

Mua huolestuttaa raha-asiat. Ja kirjoitukset. Ja työt. Ja syöminen.

Heräsin tänään jo seiskan jälkeen, vaikka yleensä nukun johonkin kahdeksan tienoille. Naapurit möykkäsivät koko yön ja kissa huuteli aamupalaa - nukuin jokseenkin levottomasti. Muru nukkuu vielä tuolla ja kissakin röhnää tuossa sohvalla.

Tunnen itteni tällä hetkellä paksummaksi kuin aikoihin. Inhottaa. Tuntuu, että vatsa on koko ajan turvonnut ja muutenkin ihan pöhnänen olo. Eilen töissä yritin olla liikkeessä mahdollisimman paljon ja vältellä toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja, joita koko tiski notkuu. Tee makeutusaineella onneksi auttoi aikalailla makeanhimoon. Muutenkin töissä on älyttömän hyvää teetä, niitä kolmionmuotoisia pusseja, joissa on kuivattuja hedelmiä/marjoja teenlehtien joukossa. Nam. Ihan hyvin onnistui, enkä sortunut mihinkään. Söin vaan rouhesämpylän tauolla. Porukoilla sen sijaan oli pakko maistaa laskiaispullaa.. Tosin loppupäivä meni hedelmälinjalla.

Kohta pitäis lähteä taas töihin, ja huolestutta jo valmiiksi mahdollinen repsahdus. Iltavuorossa on aina kuolettavan tylsää, enkä oikeen viitsisi tänään nostella laatikoita ja täytellä hyllyjä, koska mun ranne on aivan tajuttoman kipeä. Se ei tykänny eilisestä puuhailusta yhtään.

Tää mun läskiahdistus kasvaa aina toisinaan älyttömiin mittapuihin. Yritän nyt pitää tän ihan hallinnassa, sellanen max. 6kg pudotus ois ihan ok, vähempikin varmaan riittäis. Oon yrittäny lisätä vedenjuontia, että sais ylimääräset nesteet pois. Oon aina ollu jotenkin huono juomaan vettä. Sokereita yritän pääasiassa välttää, ne on mun heikkokohta, ei niinkään rasvaset safkat.

Kävin leikkauttamassa hiuksia toissa päivänä, ihanan freesi olo, kun ei oo puolinaamaa otsatukan alla piilossa. Sain eilen töissä ihan älyttömän kivoja kehuja tukasta, tuli hyvä mieli. Ja murukin totes, että kiva kun sun nassua näkee joskus.

Voisin yrittää lukea tunnin verran vielä hissaa ennen töihin lähtöä, niin ei toi yo-stressikään pääsis kasvamaan hirveeksi möröksi. Kyllä mä huomaan olevani melko pinkeenä toisinaan, mutta mitään itkupotkukohtausta en oo vielä saanut ja hyvä niin.

paino tänään 64.0