Kissa ei anna mun nukkua.

Se vetää tajutonta rallia huippunopeudella ympäri kämppää, hyppi mun päälle tasajalkaa ja huusi ikkunalla. Kello oli kuusi, en saanut enää unta uudelleen. Tuntuu, että on liian kuumakin, nukkumiseen. Aloin lukea Trendiä ja söin karjalanpiirakan, vatsassa tuntui kamalan tyhjältä ja oli nälkä. Olisin voinut lykätä aamupalaa, mutta en viitsinyt ja nyt juon vain kahvia. En edes pidä kahvista.

Mun pitäisi laittaa akvaario paikalleen, hiekkaa ja vettä ja suodatin ja lämppäri paikalleen ja alkaa metsästää kasveja. Haluaisin kauniin akvaarion, niin kuin se edellinen oli aluksi, mutta aina tulee ongelmia, vaikka olen perehtynyt asiaan ja näin. Se on melko turhauttavaa, mutta yritän silti. Ehkä taas oppii jotain uutta. Ja kalat on kauniita, ne odottaa uutta kotia vanhassa altaassa porukoiden luona. Äiti on jo menettämässä hermonsa, kun ei saa lipastoaan paikalleen.

Jokseenkin hassu olo, ajatukset tuntuu soljuvan eteenpäin tasaisena virtana, josta ei oikein saa otetta. Toisaalta en tunne tarvetta saada kiinni mistään, ajatusvirta saa mut levolliseksi ja jollakin tavalla irralliseksi kaikesta. Voi leijua hetken jossain, ei missään.

Luin lomalla paljon kirjoja, Kunderan loppuun, Erlend Loeta ja Anja Snellmania. Tuntuu mukavalta lukea, ja oman tekstin tuottaminen tuntuu helpomalta. Ehkä sitä imee itseensä tekstiä, lukeminen auttaa muotoilemaan omia ajatuksia. Seuraavaksi mulla olisi odottamassa Marina Lewyckan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. Mä sisäisti vasta viikko sitten, että mä käytännöllisesti katsoen asun kirjaston naapurissa, siis alle sada metrin päässä on talo täynnä kirjoja! Ja mun kirjasto on rauhallinen ja siellä on valtavan paljon hyviä kirjoja hyllyssä. Ihanaa.

Mulla ei oo maitoa ja tää kahvi maistuu tosi vahvalta.

Ennen mä join paljon maitoa. Tosi paljon. En oikein pitänyt vedestä. Nyt mä juon paljon vettä ja ehkä joka toinen viikko jaksan ostaa maidon ja en edes ehdi juoda yhtä purkkia viikossa. Pitäisi ehkä, koska mun kynnet on muutenkin huonossa kunnossa. Tai ottaa jotain kalkki lisää. Vaikka syön mä kyllä juustoa ja jogurttia.

Tänään on töitä ja pitää käydä ostamassa pari juttua ennen sitä ja porukoilla hoitamassa akvaariota. Tarviin mun yo-mekkoon vielä pari juttua ja sitten ehkä uuden korun smileyhin. En tiedä mitä sille on käynyt, mutta toi nykyinen koru on alkanut yhtäkkiä painaa ientä. En halua siihen mitään rumaa lovea ja muutenkin, se ei taida tehdä hyvää hampaalle.

Kissa potkii konetta, sillä on oikeasti riehupäivä. Sitten se riehuu illallakin taas, kun kukaan ei ole täällä leikkimässä sen kanssa, kun olen töissä. Vaikka mä olen paljon kotona, niin tuntuu, että sen kanssa pitäisi olla enemmänkin ja tulee huono omatunto. Se on niin kovin seurallinen.

Tää kone hajoaa käsiin, ärsyttää. Tää oli tosi kallis ja on tosi hyvä, ja vaan pari vuotta vanha, eikä Applen koneet vanhene niin nopee käsiin, mutta tää on fyysisesti kaltoin kohdeltu. Vaikka kestävä onkin, niin tosta reunasta on lohjennut pari ohuen ohutta palaa, ääh. Ja kissa on repinyt volyyminappulan kertaalleen irti, siksi se on vino. Ja se on myös yrittänyt nakertaa laturin piuhaa, se on ihan kolhuilla. Hemmetti.


PS
Mulla on yksi lukija. Tosi hassua, että joku lukeekin näitä. Tai siis, onhan blogini julkinen, mutta en ole koskaan ajatellut, että kukaan oikeasti eksyisi lukemaan juuri mun blogia.

Palattiin reissusta eilen yöllä.

Oli ihan mainiota. Aurinko ja nukkuminen ja totaalinen rentoutuminen ja täydellisen letkeä ja kiireetön meno tekivöt mulle oikeasti ihan tajuttoman hyvää. Tänään oli heti töitä, mutta sekään ei tuntunut niin kamalalta, vaikka en edes ehtinyt nukkua älyttömän paljon.

Kissaa mulla oli ikävä ja omaa sänkyä, mutta muutoin olisin voinut vaikka jäädä sinne. Kunhan jaksan siirtää kamerasta kuvia koneelle niin voisin tehdä pienen lomakuvapostauksen.

En oo uskaltanu mennä vaa'alle ja aion tehdä sen vasta torstaina. Blaah. Varmasti tuhat kiloa plus, mutta en just nyt jaksa ajatella sitä. On vielä niin mukava fiilis lomasta ja kaikesta.

Ajatus pätkii, kun väsyttää, ehkä aika mennä nukkumaan.

Mä oon niin tyytyväinen tohon 62.0:aan. Söin eilen pannaria vähän mut sitten en jaksanukaan syödä illalla mitään ja aamulla vaaka näytti ihan puhtaasti 62.0. Jee. Ja nyt kun oon päässyt mun älyttömästä turvotuksesta eroon, niin huomasin, että vyötäröltä on tosiaan lähteny sentin verran. Jes. Vielä mä pääsen sinne viidenkympin puolellekin.

En oikeestaan tiedä paljonko mä haluaisin edes painaa, ei mitään lukua oo päässä, että pakko päästä tähän. Haluaisin vaan, että se näkyis mun kropassa se pudotus - siis että olisin oikeasti hoikka. Varmaan jossain 55kg tienoilla oikeesti näyttäisin hyvältä. Kroppa näyttäis hyvältä.

Odotan niin innolla, että treenit alkaa sitten kun palataan reissusta. Uusi peruskurssi, että pääsisin niihin potkuihin viimein mukaan. Oon ajatellut sitä kurssia jo vaikka kuinka kauan, mutta se on aina lykkääntyny ja lykkääntyny.. Nyt mä vihdoin pääsen sinne!

En oo enää huolissani mun matkasyömisistä, koska mua on peloteltu A-hepatiitilla niin, että mä tuskin uskallan syödä MITÄÄN. Mä olin eilen niin ahdistunu, aivan helvetin ahdistunu. Mä en saanu sitä rokotusta enää, joten pitää luottaa hyvään hygieniaan ja välttää kaikkee paikallisen veden kanssa kosketuksissa ollutta, kuumentamatonta safkaa. Eli siis suunnilleen kaikkea? Murun äiti onnistu lietsoo mun paniikin ihan äärimmäisyyksiin. Hyi. Nyt yritän suhtautua tähän maalaisjärjellä, muuten koko matka menee ihan päin peetä. Sitten harmittaa.

Kohta lähden uimaan. En mennytkään eilen, vaan kävin kävelyllä, kirppiksellä, kaupassa ja kirjastossa. Ihana sää oli. Aurinko tekee niin hyvää. Mutta kohta uimaan, pari kilsaa aion uida ja sitten vien porukoille tavaroita. Sen jälkeen töihin. Illalla pitäisi piipahtaa yöelämässä, mutta ei aiota olla kauan.

I moved around from town to town
lots of people around, but still so lonely

friendships would grow then i'd hit the road
making up excuses for why i had to leave

always been too scared and unprepared
to let anybody get too close to me

but when i met you right away i knew
you would never ever ever hurt me

and the road's still long but you come along
and you hold my hand and you understand

when i look at you i can't believe it's true
you're all i ever dreamed of and you love me
and you love me, and you love me

Kimya Dawson - You Love Me

Mä oon vaan täydellisen rakastunut Muruuni.
Edelleen. Ihan tajutonta.

62.0kg. thankgod.

Miten ihmeessä se voi edes olla tippunu?

Nyt seuraava (reilu) viikko tasapainottelua: kunhan paino ei nouse reissulla niin kaikki ok. Jos nousee, niin kaikki alkaa taas alusta. Plääh. Toivottavasti ei nouse. En uskalla syödä mitään. Yh.

Tänään uimaan iltapäivällä. Pitäis soittaa terveyskeskukseen, että saisin rokotuksen A- ja B-hepatiittia vastaan. Sitä ei varsinaisesti oo vaadittu meijän matkakohteeseen, mutta Murun äiti on ehdottomasti sitä mieltä, että se on otettava. Joo, onhan se hyvä, mutta se maksaa hitosti (niin no hei mitäs mun rahoista, eihän se niiden elämään vaikuta, juu. Ärsyttää välillä muutenkin esim. Murun asenne mun rahoja kohtaan: "sullahan on säästöjä, ei sun tarvii pihistellä, mitä välii" joo, niin on, säästöjä = ei tuhlattavaks, vaan pitkillä työrupeamilla ansaittuja euroja, jotka on säästössä, jos joskus tarvitsen niitä todella tai haluan oikeasti jotain isompaa hankkia. Kai se on vaikea tajuta säästöjen arvo, jos ei itse osaa/halua säästää yhtään..) ja inhoan piikkejä. Soitan kuitenkin sinne terkkarille, muuten se nainen raahaa mut sinne oma kätisesti. Huoh.

Kissalla on riehumispäivä. Mun tekis hirveästi mieli karjalanpiirakoita ja suklaavanukasta ja mysliä. Mutta en mä niitä kaikkia voi hotkaista.

Nyt on sellanen olo, ettei tekis mieli syödä yhtään mitään. Blaah.

Mutta tiedän, että mun on syötävä jotain. Mulle tulee huimausta, migreeniä, hirveä väsymys ja todella huono olo yleisesti, jos en syö mitään.

Lähden kohta Murulle katsomaan eilisen Pushing Daisies jakson.

Inhoan kaupassa käymistä. Ruoka maksaa ihan tajuttomasti. Siksikin tekisi mieli syödä vieläkin vähemmän. Nytkään en ostanut kuin salaattia, kurkkua, sweet&sour-kastikkeen, paprikaa, pari jogurttia, juuston ja karjalanpiirakoita: yli 20e. Enkä todellakaan osta kalleinta.

Kissa reppana nukkuu kirjoituspöydällä. Kuuntelen Metro FM eikä tekisi mieli liikkua minnekään. Haluaisin pysähtyä, täydellisesti.

Miksi mun täytyy kokoajan käydä päänsisäistä kamppailua tän painonpudottamisen kanssa? Mä oon päättäny ryhtyä tähän ja silti vähän väliä toinen puoli musta on on valmis haistattamaan pitkät koko touhulle, "nauttimaan hyvästä ruuasta" who cares -asenteella.

Muutenkin tää on hankalaa. Tykkään laittaa ruokaa. Rakastan leipomista. Kannatan terveellistä ruokavaliota painonhallinnassa ja osaan tehdäkin kevyttä ruokaa. Silti mun on vaikea pysyä järkevissä kalorimäärissä, annoskoossa ja muussa mukavassa ja pidemmän päälle tuloksia tuottavassa. Turhauttaa.

Tänään on tympiny koko touhu, vaikka syömiset on ollu ok ja kävin tunnin kävelyllä. Silti. Olin mummolla ja se yritti koko ajan syöttää ties mitä mulle. Yh. En syöny ja oon sillai ylpee siitä. Silti tympii.

Oon varma, ettei vaaka näytä torstaiaamuna yhtään sen vähempää kuin viime viikolla ja pahimmassa tapauksessa enemmänkin. Ja sunnuntaina lähetään Murun kanssa reissuun viikoksi - se ei voi tehdä yhtään sen parempaa linjoille. Masentaa jo etukäteen, vaikka ei pitäis olla tappiomielialalla liikkeellä.

Ehkä mun pitäis nukkua paremmin, mutta kun tuntuu koko ajan tarpeelliselta ehtiä tehdä kamalasti kaikkea. Vaikka ei mulla oikeasti ole mitään tekemistä edes.

Argh, mua niin pännii. Mun herkkujen syömisessä on kahen viikon jaksotus: kaksi viikkoa ilman menee ihan loistavasti, no problem, täydellistä. Mutta kahden viikon kuluttua repsahdan, AINA. Joka hemmetin kerta. Joka hemmetin kaksiviikkoisen jälkeen.

Mulle ei edes tule tietoisesti mitään järjetöntä himoa, mä vaan löydän itseni mussuttamasta jotain. Aina kahden viikon välein. Yleensä viikonloppuna.

Miten se on mahdollista?

Okei, mä tiedostan tän nyt. Nyt mä oikeesti hahmotan tän helvetin kuvion. Joten kai mä voin muuttaa sitä? Mä voin tehdä tälle asialle jotain.

Mua kuvotti niin helvetisti tänään tää. Ja hyi, en syö huomennakaan paljon, korkeintaan saman verran kuin tänään.

Ällöttää.

Mä haluan treeneihin jo, mulla on ikävä sitä fiilistä, jonka siitä saa. Kun on paukuttanut kaikella voimalla, tarmolla ja energiallaan tunnin. Sitä on niin kaikkensa antanut, mutta se on niin hyvä fiilis. Enää kolme viikkoa.

Huomenna mä kävelen paljon. Lenkillekin, jos ei sada ihan tikku-ukkoja. Tää ärsyyntyminen omaan surkeaan kurittomuuteen antaa mulle tarmoa. Hemmetti.

pieces:n suloinen pikku hopealaukku, 50snt. tästä tosin puuttuu hihna



saksalaiset diamantin dance art korkokengät, 15e, aitoa nahkaa. ihan älyttömän hyvässä kunnossa.


andiamon mustat ballerinat, 50snt. huippuedulliset kesäkengät mulla taas kerran. kissa on turhan utelias ja tunkee aina paikalle. taustalla mun söpö pikkulaukkuni, h&m alesta 2e.





fenchurchin mustahopearaidalline neulepaita, 5e. ihana! söpö nappi niskassa ja yksityiskohtana tuo aukko. sivuissa kivat pikkurypytykset alhaalla.

Lisäksi ostin yhden kukkapaidan, joka ei ikävä kyllä (ainakaan vielä..) mahdu mulle. Ystävän kanssa ostettiin puoliksi paketti snapsilaseja ("kyllähän näitä aina tarvitaan") ja parvekkeelle löysin kahdella ja puolella eurolla uuden bambuverhon kevääksi.

Oon melkein saanut hyllykön siivottua, vielä vähän jäljellä. Sitten Itikseen ostoksille ja töihin. Pistin kissalle ohraa kasvamaan ja tuparilahjaksi saamani tillin ja ruohosipulin itämään. Tuloksia odotellen.

Syömiset on ollu ihan kamalaa mässäilyä pari viime päivää. HYI. Inhottaa. Eilen oltiin Murulla niin oli pakko syödä sielläkin, kun tarjottiin. Tänään yritän mennä vähän vähemmällä, on töitä niin kyllä se onnistuukin.

Söin karkkia hyihyi ja Murukin oli, että eikö sun pitänyt olla karkkilakossa. Hyi minä. Onneksi silloin lauantaina ei lähdetykään baariin, iski tajuton väsymys ja halusin nukkumaan.

Eilen oli kyllä muuten ihana päivä. Siivosin keittiön ja olkkarin ja siirtelin vähän huonekaluja. Nyt on puhdasta ja oi, niin tilavaa! Tänään vuorossa hyllykön siivous, se on täynnä kaikkea kamalaa krääsää ja rojua. Murun kanssa oli eilen niin ihanaa, rakastan sitä, ei vois olla ketään parempaa ja ihanampaa.

Käytiin myös ystävän kanssa kirppiksellä eilen. Jäähallilla ja Valtterilla. Voisin valokuvata löydöt ja pistää pienen kirppisaarrepostauksen myöhemmin.

En oo ehtiny kirjottamaan, kun oon ollu vaan töissä. Tästäkin tulee ihan pikapikapostaus.
Ihan kaamee päivä tänään töissä, rehkin kuin hullu. Toisaalta teki varmaan ihan hyvää.

Syömiset on sujunu ihan ok. Maistoin vähän uusia leivoksia töissä, mut oikeesti ihan pienen lusikallisen vaan. Ja ostin jogurttirusinoita, pari söin niitä. En oo ehtiny oikeen edes syödä tänään. Nyt vähän ahistaa syömisen suhteen, koska ollaan menossa tänään mun ystävän luo illanviettoon. Eli juomista ja syömistä tiedossa, kääk.

Meen nyt takasin siivoomaan ennen kun Muru tulee kaupasta takaisin. Se oli kultanen ja vei roskat. Kaksi eniten inhoamaani kotityötä: roskien vienti ja imurointi.

Jes, vaaka näytti aamulla ja vielä äskenkin puoli kiloa vähemmän kuin viikko sitten. Yleensä painan iltasella jonkin verran enemmän kuin aamulla, tänäänpä en. Jes.

Töissä oli jotenki ärsyttävä päivä, olin niin veto pois, kun mulle on iskenyt joku raivostuttava nuha yhtäkkiä. Nenä vuotaa tai on tukossa koko ajan ja sitten kaiken lisäksi aivastuttaa. Ihan tuskaa. Päivä meni kuitenkin kohtuullisen nopeasti, kun keksin itelleni paljon tekemistä ja join hiljasina hetkinä teetä ja jauhoin työkavereiden kanssa scheissea.

Mun pomo kerto mulle luottamuksellisen asian, jonka kuuleminen etukäteen ei sinänsä miellyttänyt mua. En tykkää pitää salaisuuksia, en varsinkaan negatiivisia. Onneksi ensi viikolla onkin vaan kaksi vuoroa ja sitten tää "ongelma" on poistunut, eikä asialla oo mitään tekemistä mun kanssa enää.

Puhuttiin me kyllä positiivistakin. Mulle on tiedossa enemmän töitä, jopa neljästä viiteen vuoroa viikossa koko kevään ja kesän = lisää rahaa eikä tarvii niuhottaa ostosten kanssa niin pahasti. Toisekseen pomo sano pistäneensä viime vuoden bonukset maksuun joten nami jee, kuun lopussa ylimääränen 270e tipahtaa tilille. Ihanaa, raha-asiat on kunnossa.

Muutenkin tuntuu ihan parissa päivässä kaikki mieltä painavat jutut kääntyneen vähän paremmalle tolalle: duunit, rahahommat ja yleinen mieliala. Oon ollu tänään mielettömän hyvällä tuulella noin niin kun yleisesti. Ei enää stressiä kirjotuksista! Huominen saksan koe on ihansama, en oo lukenu ja kuuntelu meni pyllylleen, joten nocando. Jotain ois pitäny tehdä jo aikoja sitten, nyt ei auta enää itku. Eikä kiinnosta edes.

Syömiset on pysyny tänään mielettömän hyvin hanskassa. Söin kunnon aamupalan ja otin duuniin sitä eilistä fetasalaattia evääksi, eipä tullut herkuteltua. Nyt söin ihanaa tuoretta ruisleipää, banaanin ja pähkinäjogurttia - toi jogurtti on mun paheista se, josta en kerta kaikkiaan pääse eroon. Oon yrittäny rajottaa yhteen purkkiin (400g) viikossa, koska siinä on ihan tajuttomasti sokeria. Se on vaan niin hyvää!





Duunin jälkeen kävin ostamassa ne himoitsemani kengät. Niitä oli jopa keltasena ja sellasethan mun mukaan tarttui. Sen jälkeen suuntasin uimahallille ja uin tunnin ja metrejä kerty 1700. Ihana fiilis.

Nyt on tiedossa ruoanlaittoa, lähinnä kanan paistamista uunista ja kalaa pannulla. Oli ihan älyttömän halpoja kirjolohisuikaleita kaupassa, ostin niitä ja sitruunan ja marinoin itse. Nam. Ja kissan kanssa puuhastelua, se reppana on joutunu olee ihan liikaa yksin.

Hissa tuli ja hissa meni. Toivottavasti ihan ok. Ei tullu paniikkia sitten oikeastaan, melkeinpä kaikkiin tehtäviin olisin voinut jotain rustata. Tein jokerit, toisesta ainakin toivottavasti irtoaa kivat pisteet. Toivottavasti.

Kissalta vietiin miehuus. Reppana on ihan tajuton ja veltto. Voi raukkaa. Toivottavasti se nyt kuitenkin rauhottuu, eikä huuda pihalle joka perhanan sekunti.

Mun syöminen on tänään pysyny ihan aisoissa! Ja aion pitääkin sen aisoissa, koska huomenna viikkopunnitus tiedossa. Oon syöny paljo hedelmiä ja lounaaksi fetasalaattia. Nam. Syön ehkä pikkusen jogurttia vielä ja luumun. Olispa se paino nyt tippunu sen puolikiloa.

Pitäis vähän siistiä tätä kotia. Hirvee siivo oikeesti.

Tekis mieli vaan lukea jotain ihanaa kirjaa. Alotin kirjastossa lukemaan Milan Kunderaa, Olemisen sietämätön keveys. Nam. Käyn lainaamassa sen perjantaina, kun kirjastokortti jäi tänään. Tosin kuulemman sen olisi saanut passin kanssakin lainattua, pöh. Kirjaston lattialla nukkui joku pultsari, se oli jotenkin absurdia, en osannut kuin tuijottaa, kunnes kirjaston poika tuli ja alkoi sättiä uneksijaa. Näin meillä Kalliossa.

Olive: Can I ask you a question? If you loved me....
Alfredo: Yes?
Olive: And we could never, ever, ever touch. Wouldn't you eventually get over it and move on letting someone else have the slightest hope that you might move on to them?
Alfredo: If I loved you?
Olive: Yeah.
Alfredo: Then I would love you in any way I could. And if we could not touch, then I would draw strength from your beauty. And if I went blind, then I would fill my soul with the sound of your voice and the contents of your thoughts until the last spark of my love for you lit the shabby darkness of my dying mind.

Oli pakko, tää oli niin ihana.
Mä olen edelleen rakastunut.

Syöminen on ihan riistäyny käsistä. Oon tunnesyöppö, oikeesti, parantumaton, se on myönnettävä. Mua stressaa, ikävä kalvaa ja apeus on läsnä. Eli mä syön. Omenapiirakkaa.

Käveltiin sentään 1h15min tänään.

Tuntu tänään kauheen ongelmaiselta Murun kanssa. Ehkä se on tää stressi. Toivottavasti. Ihan paha olo nyt kun se lähti kotiin.

Huomenna historian kirjoitukset. Oksettaa, koska olen niin hermostunut. Mä niin haluan osata ne asiat.

Kirjotuksista äkkiä kotiin hakemaan kissa ja eläinlääkäriin. Jos toi sää paranis, tahtoisin lenkille.

Mä en niin yhtään pidä talvesta. Kylmää, vihmovaa, jäistä, loskasta, likaista, harmaata, jäätävää. Mä haluan olla auringossa, imeä siitä itteeni valoa ja tuntea lämmön iholla. En todellakaan tykkää palella viiden vaatekerroksenkin alla varpaat loskassa bussipysäkillä odottamassa bussia, joka on taas kerran myöhässä, koska sataa lunta. Täällä kaupungissa ei edes näytä kivalta talvella, täällä on harmaata ja ankeaa.
Haluaisin olla talviunilla.

Onneksi tänään tulee Pushing Daisies, siitä ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Gossip Girl jatkuu myös parin viikon päästä, nam. Olen tv:n orja.

Se on ohi. Tältä erää.

Oli aika kaamee sessio kaiken kaikkiaan, mutta se on ohi. En haluis enää ajatella koko juttua. Olin niin ahdistunut sitten kun olin saanut sen valmiiksi. Kello taisi olla vähän yli 12. En olis millään halunnu lähteä ekana. Istuin siellä tunnin, jonka aikana ehdin kehittää hirveän ahdistuksen, tuntu ettei jalat kanna, ja miettiä kaikkea aivan kaistapäistä.

Sitten vaan keskiviikkoa jännäämään.

Sää on aika kurjahko, ei tuolla jaksa taivaltaa metriäkään tossa myräkässä. Kävin kaupassa ja selvisin pienellä rahalla ja ilman erehdysostoksia. Eilen ostin jäätelön, mutta en syönyt sitä. Tehtiin murun kanssa mokkapaloja, päällä ihan aito suklaa. Huhhuh. Söin tänään yhden siellä kokeessa. Yritän olla ajattelematta asiaa. En tykkää kun stressaa.

Kävin kirppiksellä keskustassa bussia odotellessa. Ostin söpön h&m:n tunikan, 4.50e. Kaipaa pientä silitystä.

Muruseni tulee varmaan ihan kohta. Pitäisi tehdä ruokaa ja varoa mokkapaloja. En tiedä pääsenkö tänään kävelylle asti, kun tuo sää ei yhtään houkuta. Eilen tehtiin pitkä lenkki hangessa. Käveltiin Murulle, varmaan tunti. Söin niillä hirveesti ruisleipää ja ihanaa savustettua kalaa.

edit
Vois muuten yrittää oikeasti laittaa kuviakin tänne. Ne on kivoja. Joku voi kyllä tunnistaa jo kissasta, mutta en kylläkään tiedä tuttujen bloggauksesta. Silti.

Jännittää. Niin helvetisti.

Sain sentään nukuttua, mutta nyt paniikki sen kun kasvaa.

Pakko käydä kaupassa ostamassa banaani.

Hyi, on melkein huono olo.

Sain historian kertauskirjan luettua. En kyllä tiedä onko hyvä mieli vai huono mieli, siis luottavainen vai epävarma. En kuitenkaan enää ehdi sisäistää yhtään mitään uutta, vaikka aionkin kerrata kylmän sodan kriisit ja Suomen itsenäistymisen jälkeisten kriisien sun muiden vuosiluvut vielä. AHDISTAA.

Huomenna on essee koe. Selailin Ylioppilastekstejä 2008, ajattelin lueskella sitä vielä ihan oman mielenrauhan vuoksi. Ja selailla abitreenejä, ja Lähdettä. Yhyy, mä en tykkää kirjotuksista yhtään.

Äiti antoi mulle eilen hirveän kasan lehtiä, kun kävin siellä. Mukana oli kaikkia liikunta-aiheisiakin, jee. Ensi viikolla ostan uintikortin ja aion joka viikko käydä ainakin kerran uimassa. Oon nyt yrittänyt kävellä, lenkkeily on turhan hasardia tuolla tajuttoman liukkailla teillä ja treeneihin ei edelleenkään oo rahaa. Huhtikuussa sitten lisätään liikuntaa oikeasti: treenit 2-3 kertaa viikossa, kerran viikossa uintia ja lenkille/kävelylle aion myös ruoskia itseni vähintään kerran tai kaksi viikossa. Mä aion onnistua.

Mua ärsyttää mun vaaka, se on ihan turhan epätarkka ja vanha ja kurja. Ajattelin ensi viikolla suunnata Kuutamolla-päiville Itikseen, jos vaikka sieltä löytyis tarjousvaaka, edes vähän parempi. Sadan gramman tarkkuus olis ihana. Ja siellä on tarjouksessa kivat kangaskengät, jos rahatilanne antaa myöten niin ne on mun.

Eilinen syöminen ei oikeesti riistäytyny käsistä, oon tyytyväinen. Söin yhen aakkoskarkin, mutta ei edes tehnyt mieli mässäillä niitä sit enempää. Ja tehtiin pizzaa ite, en syöny paljoo. Tänään kävelylle.

Oon niin väsynyt taas. Rasittaa. Tuntuu, että hermot repee ihan millon vaan, tekisi mieli alkaa rähjätä kaikille ihan pienistäkin.

Pitäisi nukkua enemmän ja olla ulkona enemmän ja tehdä jotain hyödyllistä. Ei olis niin turha olo.

Alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan kivalta kirjoittaminen. Pitkästä aikaa. Mä en muista millon viimeksi olisin päiväkirjaakaan kirjottanut ihan todenteolla. Tammikuussa kun M kuoli, silloin kirjoitin kerran. Siitäkin on nyt jo aikaa. Saattaa tehdä ihan hyvää, kirjoittaminen.

Tunsin tänään kovaa ikävää, kun näin Mn näköisen pojan metroaseman rullaportaissa. Hetkeksi tuli sellainen aikapysähtyyhenkieikulje-tunne, ihan sekunnin murto-osaksi. Sitten tunsin vain apeutta ja ikävää. Tuntuu jotenkin olevan tunteet tänään pinnassa inhottavasti. Mulla taitaa edelleen olla pienoisia ongelmia oman tunne-elämän käsittelyssä. Tai se on ehkä tää väsymys.

Olin eilen ihan tajuton porsas. En jaksa tänään ajatella sitäkään. Tänään olen syönyt hillitysti, enkä aio sikailla. Töissä tuli porhallettua taas ympäriinsä, kun meitä oli vaan kaksi täyttämässä hyllyjä. Eilisen migreenin jälkimaininkeja ei onneksi enää ollut havaittavissa.

Tulispa Muru jo. Ikävä ja en tykkää olla yksin tänään. Mentäispä kävelylle. Haluan ulos. Apea mieli.

Tää päivä oli hyvä ja huono.

Syömisen kannalta täyskatastrofi. Samoin liikunnan, joka oli olematonta, lukuunottamatta tajuttoman jälkimigreenin kourissa vaivalloisesti siirreltyjä laatikoita töissä.

Muru teki päivästä muuten ihanan. Muutenkin se on niin tajuttoman ihana, ihan mieletön. Kerrankin mun elämässä on ihminen, joka sopii mulle ihan täydellisesti.

Heräsin aamulla aivan tajuttomaan migreeniin.
Otin särkylääkettä ja yritin nukkua.
Se vaan jatkui.
Oksetti. Mitään ei tullut ulos.
Otin lisää särkylääkettä. Liikaa.
Oksetti.
Söin puolikkaan korvapuustin.
Oksetti.
Sain oksennettua.
Sain nukuttua tunnin.

Edelleen on vähän huimaava olo, mutta se tajuton päänsärky häipyi taka-alalle. Helvetti mä inhoan migreeniä. Oli mulla tässä parina iltana pää vähän kipeä, mutta en tajunnut, että se taas viittais migreeniin. Liekö eilinen lenkki kirkkaassa auringonpaisteessa keskellä hangea ollut vähän liikaa. Tarvitsisin aurinkolasit.

Mun kävely jää tänään ehkä väliin, kun mun on pakko lukea hissaa. Yh. Huomenna jos saisin Murun houkuteltua pitkälle kävelylle. Kauhee ikävä sitä kun ei me eilen nähtykään. Vasta huomenna, kamalan pitkä aika yksin.

Söin aivan törkeän pahaa jogurttia aamupalaksi. Joku Valion vuodenaikamaku, appelsiinia ja ananasta. Yäk.

Lueskelin just Irc-Gallerian Blogi -yhteisöä. Siellä joku kommentoi, että kaikki teinityttöjen blogit on sellaisia "IIK OON LÄSKI LAIHDUTAN"-juttuja. Noo, löytyyhän näitä hurjasti, mutta kenties se kertoo jotain tästä kulttuurista, jossa me eletään: paine laihduttamiseen on suuri ja laiha=kaunis -mielikuvat elää vahvana.

Mua hävettäis valittaa kavereille ja Murulle, että oon läski yhyy. Ehkä siksi alotin tän blogin, tarpeesta purkaa tätä juttua johonkin. Jos valittaisin kavereille, ne pitäis mua ihan tyhmänä, pinnallisena ja ärsyttävänä teininä. Kaiken lisäks en haluu, että ne kiinnittäis siihen asiaan huomiota mun valitusten johdosta.

Tuntuu, että hajoo pää, migreeniin ja hirveeseen jännitykseen maanantain suhteen. Helvetti mä en osaa ilmasta itteeni kirjottamalla enää yhtään niin hyvin kuin ennen, ja se essee koe tulee olemaan yhtä helvettiä. Käyn tänään lainaamas jonkun kirjan, että voin sitten sunnuntaina vähän rentoutua ja lukea jotain muuta kuin koulukirjoja.

Hyi helvetti.

Luin hissaa tunnin verran, alkoi väsyttää ja otin kymmenen minuutin torkut - järjettömän huono olo herätessä. Vein pyykit ja tein välipalaa, pari ruisleipää ja mangopiltti. Nyt alkaa olla parempi olo.

Myös eilen siellä keikalla, ihan lopussa, iski aivan tajuton huimaus ja oksetus. Menin vessaan istumaan, sitten se meni ohi.

Aamulla olo oli loistava, aurinko paistoi ikkunasta ihanasti ja sain luettua. Käytiin siellä kirpparilla, en löytänyt mitään, ei se mikään maailman hienoin kirppis olekaan. Metsästin hirveällä tohinalla niitä lamppuja kaverin lähdettyä, mutta just mun wateilla niitä ei ollut missään ja toisaalla ne oli tuhottoman kalliita. Laitoin äitin asialle kotopuolessa.

Menin sitten ostamaan samalla kissalle ruokaa, kun tuolla ostarilla olin. Mukaan tarttui myös ihana kimppu korallinvärisiä ruusuja ja Doven ihana BodySilk -kosteusvoide. Kuinka mä oonkaan kaivannut sitä purkkia, iho tuntuu heti mielettömän paljon pehmeämmältä ja suihkun jälkeen oli hyvä olo.

Lenkki oli vähän toivoton, mutta sainpahan raahuduttua sinne. Juoksin n. 2x10min ja muuten kävelin, yhteensä 45min. Oli vähän kiire, kun ihana tonnikalamakaroonilaatikko oli uunissa. Hyvää tuli, kiitos nam.

Vaaka näytti tänään 63.0kg. Tosin ne on varmaan vaan nesteitä, jotka lähteny, mutta jotain sentään. Nyt pitäis kyllä taas päästä liikkumisen makuun, en oo ollut treeneissä yli kuukauteen. Uusi peruskurssi alkaa vasta huhtikuun puolella. Pitäis yrittää ulkoilla ja lenkkeillä. Ja sitä uintikortin ostoa oon ajatellut, mikäli rahatilanne antaa periksi.

Mässäilinkin aikamoisen aamupalan äsken. Kaurahiutaleita, siemeniä ja pähkinöitä maidon ja banaanin kera ja kaksi ruisleipää kurkulla ja lohella. Oli vaan ihan sairaan hyvää.

Tänään olisi tarkoitus kertailla hissaa ja käydä lenkillä. Kaverin kanssa suunnataan vielä kirppikselle matkalla asemalle ja samalla käyn ostamassa uudet lamput olohuoneen kattoon ennen kuin tuo viiminenkin tuosta sanoo itsensä irti. Murua nään ehkä illalla.

Olo on aika kohtuullinen, eilinen keikka ei ollut ihan paras, mutta teki hyvää olla muuallakin kuin kotona.

Olen edelleen kahden vaiheilla, haluanko kirjoittaa laihduttamisestani vaiko en. Toisaalta tunnen jonkinlaista tarvetta kirjoittaa elämästäni, lähinnä jäsennellä ajatuksia itselleni, ja tää laihdutuskausi on nyt taas niin vahva.

Kirjotukset lähestyy kovaa vauhtia. Viikon päästä tähän aikaan historia on jo ohi. Jokseenkin karmaisevaa. En jaksaisi enää lukea enkä ajatella koko asiaa. Alkaa käydä voimille tää stressaaminen ja unettomuus. Uskaltauduin sentään tänään vihdoinkin katsastamaan äidinkielen alustavat pisteet saksan tenttiin mennessäni. Iloinen yllätys siellä odottikin! 13 pistettä, kolmella painotettuna 39. 20 pisteen esseellä tulisi M, 40 pisteen esseellä E. Mainiota, mulla on vielä toivoa.

Pitäisi kerrata vielä vähän hissaa ennen kuin kaveri tulee. Suunnataan tänään Kulttuuritalolle katsomaan Danko Jonesia. Viime keikasta onkin älyttömästi aikaa, ihanaa päästä tänään vähän ulos tuulettumaan. Eilenkin yritin vähän relata Murun kanssa, mutta se ei oikein sujunut. Tosin lopulta Muru sai mut kuitenkin tuntemaan oloni paljon paremmaksi.

Mulla on jotenkin levoton olo edelleen ja ajatukset säntäilee päässä minne sattuu. Kaipa tää tästä selkiintyy. Jatkokoulutushaut on tehty, kirjotukset kohta ohi ja niin. Edelleen duunit huolestuttaa ja rahatilanne, mutta kai tässä pärjäillään.

Tuntuu, että oon syönyt tänään taas ihan hirveesti, vaikka en oikeastaan edes ole. Pelkään kuollakseni repsahdusta, enkä jaksa edes käydä kaupassa, syön vaan sitä mitä kaapista löytyy. Pari leipää ennen kaverin tuloa voisi tehdä hyvää.

Tänään oli ihan onnistunut päivä.

Jaksoin herätä seiskan aikaan, lueskelin hissaa ja kävin tunnin lenkillä tuolla pakkasessa. 2x10min juoksuosuudet ja muuten reipasta kävelyä. Syömiset ei mennyt överiksi. Eilinen mäkkireissu oksettaa silti edelleen.

Nyt ei ole pahemmin nälkä, vaikka söin viimeksi kuuden aikaan. Seuraavaksi nukkumaan ja aamulla taas töihin. Toivottavasti kissa antaa mun nukkua rauhassa.

Jokseenkin väsyolo, stressaa kirjotukset.

Mä oon yrittäny nukkua tarpeeksi viime aikoina, mutta silti väsyttää. On töitä ja lukemista. Murukin varmaan hermostuu kohta, kun me ehditään nähdä vaan iltaisin ja silloinkin olen ihan nuupallani ja nukahdan kirjojen ääreen.

Tänään olisi tarkotus suunnata teetättämään ylioppilasmekkoa. Tai suunnittelemaan asiaa. Ajattelin olla ajoissa liikkeellä, tavallisesti kun jätän kaiken ihan viime tippaan. Pitäisi viedä sinne mallimekko ja mahdollinen kangas. Ja niitä mittoja pitäisi ottaa, yh.

Tää väsymys jotenkin puuduttaa mun aivot tai sitten se on toi jatkuva lukeminen. Vielä pitäisi muutaman kymmentä sivua pusertaa läpi. Ehkä käyn suihkussa ennen sitä, jos vaikka virkistyisin. Saksan tenttitehtävätkin odottavat tekijäänsä. Kissakaan ei yhtään helpota lukemisurakkaa riehuessaan ympäriinsä ja juttelemalla mukavia. Nyt se tosin sammu taas tuohon sohvalle, ainakin hetkeksi.

Mussutin eilen ja tänäänkin n. 100g sipsejä. Alko ällöttää. Varmaan auttaakin tässä mun painonpudotuksessa. Toisaalta eilen kalorit saatto kyllä silti jäädä n. 1500kcal, mutta tosi terveellistä joo. Hyi helvetti. Käsken murua viemään noi loput sipsit mennessään. Ja kasvispainotteista tänään.

Mua huolestuttaa raha-asiat. Ja kirjoitukset. Ja työt. Ja syöminen.