Oon niin väsynyt taas. Rasittaa. Tuntuu, että hermot repee ihan millon vaan, tekisi mieli alkaa rähjätä kaikille ihan pienistäkin.

Pitäisi nukkua enemmän ja olla ulkona enemmän ja tehdä jotain hyödyllistä. Ei olis niin turha olo.

Alkaa pikkuhiljaa tuntua ihan kivalta kirjoittaminen. Pitkästä aikaa. Mä en muista millon viimeksi olisin päiväkirjaakaan kirjottanut ihan todenteolla. Tammikuussa kun M kuoli, silloin kirjoitin kerran. Siitäkin on nyt jo aikaa. Saattaa tehdä ihan hyvää, kirjoittaminen.

Tunsin tänään kovaa ikävää, kun näin Mn näköisen pojan metroaseman rullaportaissa. Hetkeksi tuli sellainen aikapysähtyyhenkieikulje-tunne, ihan sekunnin murto-osaksi. Sitten tunsin vain apeutta ja ikävää. Tuntuu jotenkin olevan tunteet tänään pinnassa inhottavasti. Mulla taitaa edelleen olla pienoisia ongelmia oman tunne-elämän käsittelyssä. Tai se on ehkä tää väsymys.

Olin eilen ihan tajuton porsas. En jaksa tänään ajatella sitäkään. Tänään olen syönyt hillitysti, enkä aio sikailla. Töissä tuli porhallettua taas ympäriinsä, kun meitä oli vaan kaksi täyttämässä hyllyjä. Eilisen migreenin jälkimaininkeja ei onneksi enää ollut havaittavissa.

Tulispa Muru jo. Ikävä ja en tykkää olla yksin tänään. Mentäispä kävelylle. Haluan ulos. Apea mieli.