Miksi mun täytyy kokoajan käydä päänsisäistä kamppailua tän painonpudottamisen kanssa? Mä oon päättäny ryhtyä tähän ja silti vähän väliä toinen puoli musta on on valmis haistattamaan pitkät koko touhulle, "nauttimaan hyvästä ruuasta" who cares -asenteella.

Muutenkin tää on hankalaa. Tykkään laittaa ruokaa. Rakastan leipomista. Kannatan terveellistä ruokavaliota painonhallinnassa ja osaan tehdäkin kevyttä ruokaa. Silti mun on vaikea pysyä järkevissä kalorimäärissä, annoskoossa ja muussa mukavassa ja pidemmän päälle tuloksia tuottavassa. Turhauttaa.

Tänään on tympiny koko touhu, vaikka syömiset on ollu ok ja kävin tunnin kävelyllä. Silti. Olin mummolla ja se yritti koko ajan syöttää ties mitä mulle. Yh. En syöny ja oon sillai ylpee siitä. Silti tympii.

Oon varma, ettei vaaka näytä torstaiaamuna yhtään sen vähempää kuin viime viikolla ja pahimmassa tapauksessa enemmänkin. Ja sunnuntaina lähetään Murun kanssa reissuun viikoksi - se ei voi tehdä yhtään sen parempaa linjoille. Masentaa jo etukäteen, vaikka ei pitäis olla tappiomielialalla liikkeellä.

Ehkä mun pitäis nukkua paremmin, mutta kun tuntuu koko ajan tarpeelliselta ehtiä tehdä kamalasti kaikkea. Vaikka ei mulla oikeasti ole mitään tekemistä edes.