Enpä oo taaskaan käyny täällä vähään aikaan muuten kuin lukemassa muiden blogeja.

Oon alkanu miettiä tän blogin hautaamista, olen niin säälittävä enkä edisty ollenkaan ja ahdistaa vaan päivä päivältä enemmän. Tuntuu elämä taas jotenkin vaikealta, vaikka ei lainkaan niin vaikealta kuin masennusaikoina, mutta silti.

Pelkään masennusta enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja niin surkeaa kuin se onkin, haluan välttää kaikkea sellaista, mikä saattaa johtaa kyseiseen olotilaan. Vaikka se sitten estäisi mua elämästä.

Nojaa, pohdiskelen vielä tämän blogin kohtaloa, mutta ei mulla tunnu olevan tänne oikein kirjoitettavakaan. Tylsiä postauksia aina samoista aiheista: masistaa, ahdistaa, olen edelleen liian painava, näytän kamalalta, en taaskaan mennyt lenkille, treenit meni huonosti.. Ja niin edelleen.

Liikkuminen taas stoppasi vähän.

Joo, kahdet treenit oli muuten hyvä ajatus, jaksoin erinomaisesti ja oli kivaa.. Mutta kun olen niin pirun laiska venyttelemään, niin olenpahan sitten ihan jumissa jo toista päivää! Huomenna meen kyllä treenailemaan itekseni ja yritän juostakin.

Tänään taidan pitäytyä kävelylenkissä, niin kuin eilenkin. Jos sais ton Murun mukaan jahka se herää.

Ihanaa, kun ei oo töitä, saa kerrankin vaan löhöillä. Huomenna on, mutta sitten viikonloppu vapaa. Kirppikselle siskon kanssa ja sunnuntaina jonnekin kurssille, mihkä äiti mut ilmotti.. Ja kaveri tulee silloin kylään.

Vähän reilu viikko juhliin, jännittää. Ahdistaa aikataulu, en todellakaan tiedä miten ehdin yhtään minnekään yhtään mitenkään!

Aion mennä tänään kaksiin treeneihin.

Ihan ällöttävän mässäilyni vuoksi. Ällötän itteeni. Miksen voi pysyä erossa kaikesta inhottavan sokerisesta, rasvasesta ja ennen kaikkea epäterveellisestä? Ei siinä mitään, jos töissäkin maistaisin vain pienen murusen piirakkaa - ei se mitään, jos se jäisi siihen. Mutta kun se ei jää.

Siis kahdet treenit tänään. Ensin kuntopiirin omaista, tasasella sykkeellä 45min ja sitten peruskurssilla 60min, puolentoista tunnin tauko välissä. Luulisin jaksavani. Peruskurssi on kuitenkin sellaista ärsyttävää löysäilyä, eiköhän se tässä tapauksessa toimi ihan hyvänä palauttavana liikuntona.

Tänään oon syöny pikkusen karkkia. En oo kuitenkaan vetäny napaa täyteen yhtään millään, ei siis mitään övereitä, mikä on oikeesti hyvä ja edistyksellinen juttu. Huominen työpäivä pelottaa, toivottavasti ois kiireistä eikä aikaa edes ajatella mitään herkkuja.

Haluaisin, että olisi enemmän aikaa treeneihin. Haluan kehittyä. Haluan tulla paremmaksi. Liikunnan suhteen mulla ei ole enää mitään motivaatio ongelmia. Syömiset on ne mitkä pitäisi saada kuriin, ikuinen ongelma. Olisi kiva näyttääkin siltä, että treenaa kovasti.

Ei oo oikein tullut kirjoiteltua.

Syystä että en oo edistynyt millään tavalla, suuntaan enkä toiseen. Lenkkeily on alkanu sujuu paremmin kuin aiemmin, jaksan juosta ja tekeekin mieli juosta. Treeneihinkin hinkuan koko ajan. Mulla on parempi olo kun liikun, jos en pääse treeneihin/juoksemaan, tuun levottomaksi ja alkaa ahdistaa.

Muutenkin oon kamppaillut ison ahdistuksen kanssa, nyt se alkaa pikkuhiljaa väistyä. En oikein tarkalleen tiedä mistä se on saanut alkunsa, luultavasti sillä on jotakin tekemistä tän mun syömisvammailun ja läskiahdistelun kanssa. Kai tää tästä. Kun pysyy liikkeessä, kaikki hyvin.

Käytiin eilen kiinalaisessa syömässä ja leffassa. Oli ihanaa. Muru on vaan niin paras, mulla on parempi olo aina sen kanssa.<3 style="font-style: italic;">tarvitsen Murua.

Tulispa jo kesäkuu! Pari viikkoa. Pari viikkoa juhliin. Huh. Pitäisi ostaa se luomiväri ja ehkä kengät. Mulla olis kahdet kengät, mutta en tiedä onko kummatkaan kivat ja bongasin yhdet tosikivat, mutta en oo löytänyt mistään omaa kokoani.. Pitäis muutenkin yrittää valmistautua. Blaah.

Tänään uimaan ja töihin. Perusmaanantai.

Kirjauduin kiloklubiin.

Ja herran jumala, sen mukaan mun pitäis syödä n.1800kcal päivässä ja liikuntaa riittäis 1500kcal edestä viikossa. ÖÖH.

Jo tällä mun vähäisellä liikkumisella ylitän ton 1500kcal viikossa ja ei, en todellakaan oo syömässä lähellekään 2000kcal päivässä. Ihan järjetöntä. Tavotteeksi tohon laitoin 63.0kg->59.0kg, aikaa tohon olis menny ton mukaan 9viikkoa. Vaikee uskoa, että noilla kaloreilla olisin laihtunut yhdeksässäkään viikossa grammaakaan..

Tää syömis-ähkyily-laihdutus-toivottomuus on alkanu haitata mun elämää oikeesti. Inhottavaa. Nyt on saatava tää homma kuntoon. Haluun katkasta tän järjettömän kierteen. Onneksi löysin yhden aivan tajuttoman koukuttavan herkun.. jäiset mangokuutiot! Ihania. Eikä niissä ole lisättyä sokeria eikä mitään, pelkkää namimangoa. Ihanaa. Ja ostin kaappiin rahkaa, raejuustoa ja kananmunia. Suurempien hiilihydraatti määrien syömisen yritän nyt keskittää treenejä ja muuta liikuntaa ennen tai jälkeen.

Huomenna ajattelin paastoilla, mennän hedelmillä, vedellä ja teellä. Jos saisin nyt katkastua tän järjettömyyden oikeasti.

Juu, eipä ole tämäkään taas sujunut.

Kyllä mä niitä kaloreita katselen, mutta minne on viimeisimmätkin itsehillinnän rippeet kadonneet? Ahdistaa. Ei kai tässä nyt auta muu kuin vältellä suurimpia rasvasokeriläski-pläjäyksiä ja lisätä liikuntaa.

Kävin lenkillä, 25min hölkkää, 15min kävelyä. Tuli vähän parempi olo. Pidennän tota lenkkiä 5min joka kerta, että pääsen siihen 45min lenkkiin. Ja sitten vaan lisään lenkkien määrää. En mennyt edes eilen treeneihin, mulla oli niin huono olla jotenkin, henkisesti lähinnä. Tottakai alko ahdistaa, että jätin ne väliin.. Mutta huomenna taas ja lauantaina. Toi peruskurssi on kyllä välillä sellasta löysäilyä, että harmittaa.

Ajattelin perjantaina mennä vähän itsekseni treenailemaan ja juosta kans cooperin. Kiinnostaisi vaan tietää mikä mun juoksukunto on tällä hetkellä. Tuskin kehuttava, niin satunnaisesti on tullut lenkkeiltyä viime aikoina.

Värjäsin eilen hiukset, nää on hirveen tummat nyt.. Haalistuisivat nyt vähän. Yleensä tästä värisä tulee parin viikon sisällä ihan kiva.

Ahdistaa yo-juhlatkin. Hirvee hässäkkä, kaikki soittelee ja kyselee mitä haluan lahjaksi. En tiedä, en tarvii paljoakaan. Rahaa, mutta olisi kiva saada jotain muistojakin. En mä tiedä kyllä mitä.

Tänään taas töihin, kuuden päivän putki edessä.. Ja kissa-rukka joutuu olemaan taas yksinään. Harmittaa, en tahtois jättää sitä aina tänne pelkkä radio ja akvaario seuranaan.

Muruakaan en ehdi nähdä ennen kuin lauantaina. Perjantaina tulis meillä 6kk. Aika on mennyt omituisen nopeasti. Näin omituista untakin meistä, mun viime aikaiseen masisteluun ja tähän läskiahdistukseen liittyen. En uskalla valittaa Murulle ulkonäöstäni tai muustakaan, sellaiseen kyllästyy niin nopeasti. Ja eihän sillä ole mitään valittamista, se sanoo aina, että olen kaunis ja ihana ja hyvä tällaisena. Tietenkin oon ilonen, että sen mielestä niin.. Mutta pieni ääni mun päässä kysyy aina todellako? ja saa mut epäilemään.

Joskus on niin vaikea olla itsensä kanssa, omassa seurassaan. Mun kroppa ahdistaa mua.

Äh, jotenki tosi matalalla fiilikset.

Syöty liikaa. Tiedän, ettei ens viikolla tuu syötyä niin paljon ja kävin tänään lenkillä ja en kuitenkaan niin paljon ole syönyt, mutta ahdistaa silti.

Ja Murun kanssa on välillä hankalaa tai mulla on omat ongelmani, jotka ei varsinaisesti liity tähän suhteeseen vaan aiempiin. Ne ongelmat on nykyään kamalan pikkuisia verrattuna aiempaan, mutta välillä ne vaivaa silti. On vaikea puhua niistä.

Olen edelleen toisinaan se sama vanha chuck: vaikean hetken tullen ja ahdistuksen kolkutellessa vetäydyn kuoreeni kuin simpukka, jämptisti ja takuulla pysyn siellä, kunnes tunnen taas oloni turvalliseksi. Mä oon simpukkasydän, ei sille voi mitään, niin käy ihmisille, joita kohdellaan kipeästi. Onneksi sen kanssa voi oppia elämään, vaikka välillä se palaakin vaivaamaan. Ei se kuitenkaan ole yhtään niin paha kuin silloin joskus.

Ehkä nukkuminen auttaa. Ja huomenna uimaan plus yo-mekon viimesiä fiksailuja.