Syöminen on ihan riistäyny käsistä. Oon tunnesyöppö, oikeesti, parantumaton, se on myönnettävä. Mua stressaa, ikävä kalvaa ja apeus on läsnä. Eli mä syön. Omenapiirakkaa.

Käveltiin sentään 1h15min tänään.

Tuntu tänään kauheen ongelmaiselta Murun kanssa. Ehkä se on tää stressi. Toivottavasti. Ihan paha olo nyt kun se lähti kotiin.

Huomenna historian kirjoitukset. Oksettaa, koska olen niin hermostunut. Mä niin haluan osata ne asiat.

Kirjotuksista äkkiä kotiin hakemaan kissa ja eläinlääkäriin. Jos toi sää paranis, tahtoisin lenkille.

Mä en niin yhtään pidä talvesta. Kylmää, vihmovaa, jäistä, loskasta, likaista, harmaata, jäätävää. Mä haluan olla auringossa, imeä siitä itteeni valoa ja tuntea lämmön iholla. En todellakaan tykkää palella viiden vaatekerroksenkin alla varpaat loskassa bussipysäkillä odottamassa bussia, joka on taas kerran myöhässä, koska sataa lunta. Täällä kaupungissa ei edes näytä kivalta talvella, täällä on harmaata ja ankeaa.
Haluaisin olla talviunilla.

Onneksi tänään tulee Pushing Daisies, siitä ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Gossip Girl jatkuu myös parin viikon päästä, nam. Olen tv:n orja.