Olen edelleen kahden vaiheilla, haluanko kirjoittaa laihduttamisestani vaiko en. Toisaalta tunnen jonkinlaista tarvetta kirjoittaa elämästäni, lähinnä jäsennellä ajatuksia itselleni, ja tää laihdutuskausi on nyt taas niin vahva.

Kirjotukset lähestyy kovaa vauhtia. Viikon päästä tähän aikaan historia on jo ohi. Jokseenkin karmaisevaa. En jaksaisi enää lukea enkä ajatella koko asiaa. Alkaa käydä voimille tää stressaaminen ja unettomuus. Uskaltauduin sentään tänään vihdoinkin katsastamaan äidinkielen alustavat pisteet saksan tenttiin mennessäni. Iloinen yllätys siellä odottikin! 13 pistettä, kolmella painotettuna 39. 20 pisteen esseellä tulisi M, 40 pisteen esseellä E. Mainiota, mulla on vielä toivoa.

Pitäisi kerrata vielä vähän hissaa ennen kuin kaveri tulee. Suunnataan tänään Kulttuuritalolle katsomaan Danko Jonesia. Viime keikasta onkin älyttömästi aikaa, ihanaa päästä tänään vähän ulos tuulettumaan. Eilenkin yritin vähän relata Murun kanssa, mutta se ei oikein sujunut. Tosin lopulta Muru sai mut kuitenkin tuntemaan oloni paljon paremmaksi.

Mulla on jotenkin levoton olo edelleen ja ajatukset säntäilee päässä minne sattuu. Kaipa tää tästä selkiintyy. Jatkokoulutushaut on tehty, kirjotukset kohta ohi ja niin. Edelleen duunit huolestuttaa ja rahatilanne, mutta kai tässä pärjäillään.

Tuntuu, että oon syönyt tänään taas ihan hirveesti, vaikka en oikeastaan edes ole. Pelkään kuollakseni repsahdusta, enkä jaksa edes käydä kaupassa, syön vaan sitä mitä kaapista löytyy. Pari leipää ennen kaverin tuloa voisi tehdä hyvää.