Argh.

En todellakaan ole hyvällä tuulella tänään. Ainakaan tällä hetkellä. Ainakaan herätessäni.

Tuo kissan roikale hyökkäsi oikein antaumuksellisesti kimppuun ja herätti mut kuudelta. Sitten se juoksi ympäri taloa, huusi kaikkein kaameimmalla rääkyäänellään ja sinkosi tavaraa alas pöydältä ja hyllyiltä. Olisi tehnyt mieli laittaa elukka rukkasiksi tai jotakin.

Suljin sen vessaan ja eikös se huutanut kahta kauheammin. Varmaan heräs naapuritkin. Rakastan kissaani, naapurit rakastaa varmaan kans.

Seuraavaksi huomasinkin puhelimessani viestin. Kaverini, jonka piti tulla tänään, mutta sittemmin peruikin tulonsa, ilmoittikin, että tulee sittenkin. KIITOS. Enpä ehtinytkään tässä jo sopia, että menen sovittamaan yo-mekkoa sinne jumalan selän taa. Nyt saankin matkata julkisilla ensin sinne ja sitten keskustaan shoppailemaan ja kiertelemään kaiken maailman typerissä putiikeissa. Ei ole yhtään fiilistä todellakaan, ärsyttää. Ja minkä ihmeen takia niitä kaikkein informatiivisimpia viestejä lähetetään viime hetkellä, keskellä yötä. Inhoan sitä, kun ihmiset ei osaa päättää ajallaan ja odottaa muiden elämän pyörivän tasan niiden ympärillä.

Tänään piti olla mun nukunpitkään-pesenpyykkiä-reippaanatreeneihin -päivä. Arvatenkin vitutus kasvaa maksimaaliseksi päivän aikana ja treenitkin menee ihan pipariksi. Murrr.

Nyt on pakko pukea päälle, kerätä kaikki kimpsut ja kapsut plus tehdä kauppalista ennen lähtöä.

PS
Oon aina tiennyt, että niiden pirulaisten sielussa on jotain mätää..