Vaaka sanoi itsensä irti.

Voisinkin ehkä pitää taukoa puntaroinnista ja keskittyä vaan liikkumaan ja syömään oikein. Voin sitten masentua muutaman viikon päästä vasta.. Yritin pariin otteeseen töihin pyöräilyä, mutta siellä onkin aika kylmä vielä. Varsinkin kun tuulee niin toi pyöräily on aika itsekidutusta. Jos parin viikon päästä sitten.

Töissä on ollut ihan tajutonta hässäkkää, niin kuin aina kaikkien pyhien edellä. Enpä oikeastaan muuta ole tehnytkään töiden lisäksi. Melko masentavaa.

Muruakin olen nähnyt vain vilaukselta ja en nyt nää varmaan viikkoon, kun se lähtee sukuloimaan. Harmittaa. On jo melkein etukäteen ikävä. Tiedän, että ikävöin sitä jo huomisesta lähtien, mikä on tavallaan aika rasittavaa. Ennen mä tykkäsin olla toisinaan yksin, suorastaan tarvitsin sitä pysyäkseni tasapainossa.. Mutta en nykyään, tykkään olla Murun kanssa, ihan hetkittäin vain puuhailen omiani, esimerkiksi näin aamuisin. Jos en oo töissä tai Murun kanssa, on pakko olla jotain muuta tekemistä.

Kissa on oppinut vähän tavoille, se uskoo taas vähän enemmän kun komennetaan. Tosin tänä aamuna koin karmaisevan herätyksen, kun se elukka teki yllätyshyökkäyksen jalkaani. Sen jälkeen se kiikutettiinkin aika vikkelään ulos makkarista. Tuntuu, että sillä on aina välillä näitä tajuttomia riehumispäiviä.

Tänään ohjelmassa: porukoilla vierailua, kaverilla käymistä, pientä siivoilua ja yhden duunijutun loppuun tekemistä. Voisi yrittää lenkillä käydä illemmalla.