Sainpas uitua taas sen 2000m, vaikka joka puolella vilisi niska kenossa uivia mummoja ja valtavia pappoja. Kaikkialla muualla oli harmaata, kuollutta ja hiljaista, mutta uimahalli vilisi vanhuksia. Hrr.

Kävin hakemassa loput kalaset vanhempien luota. Akvaario näyttää melko eloisalta nyt. Kissa makaa pöydällä ja tuijottaa lumoutuneena edestakaisin vilistäviä kaloja. Välillä se huutelee niille, tottahan sitä ihmetyttää, miksi välissä on lasi eikä tassu koskaan yllä pikkukavereihin. Ja ystävyys tulee varmasti kissan ja kalojen välillä pysymäänkin etäisenä, sen verran varmasti ollaan yritetty peittää tuo allas. Mutta kissalla on oma luontodokkari kokoajan käynnissä.

Odotan vaan, että Muru tulee kotiin. En osaa muuta kun odottaa. Rutistelen kissaa ja odotan. Kyllä mä tiskasin ja kävin viemässä pyykit kuivumaan. Mutta odotan.

Tulis jo, mulla on niin ikävä.