(säälittävä angstipostaus, jossa lähes kaikki ottaa päähän)

Huoh.

Oon syönyt aivan v*tusti, suoraan sanottuna. Oksettaa ihan sairaanloisen paljon, mutta mitään ei tuu ulos.

Mä muka laihdutan, joopa joo, tänään en edes yrittänyt tosissani estää itteeni ahtamasta kaikkea sitä paskaa sisääni. Ja nimenomaan paskaa, hyi helvetti, en muista millon viimeks oisin syöny näin huonosti, siis laadullisestikin. Ja määrällisesti. Inhoan itseäni tällä hetkellä kouluarvosana-asteikolla kymppiplussan verran.

Mä oon niin säälittävä. Ei ihme, että turhauttaa ja näytän joka viikko ihan yhtä läskiltä peiliin katsoessani, kun en oikeasti yritä tosissani. Mulla on jonkin asteinen asennoitumisvamma tai joku tän asian suhteen. Argh. En jaksa itteeni. Oon just tällänen. Muka haluun niin tajuttoman kovasti jotain, ja ehkä toisinaan ihan oikeasti haluankin, ja muka oon valmis tekee niin hitosti sen haluamani asian eteen, ja kaiken lisäksi vielä uskottelen itselleni tekeväni aivan tajuttomasti duunia.

Mutta ei. En mä oikeasti tee, kusetan itteeni ja oksetan itteeni ja vitutus sen kun kasvaa ja epätoivo. Niin ja muistinko mainita itsesäälin? Siinähän on aina kiva kieriskellä. Varsinkin ensimmäisenä täysin vapaana päivänä, joka on täysin ennen kuulumattomasti jopa perjantai, mutta varsin yksin vietetty, kun Muruni päätti paeta ällöttävää tyttöystäväänsä jonnekin jumalan selän taa viikko kausiksi.