14 huhtikuuta 2009
Muru tuli kotiin.
Oon niin onnellinen. Se on niin ihana, se saa mut aina tuntemaan oloni paljon, paljon paremmaksi. Se pitää mua sylissä, kun katsotaan tv:tä ja sen viereen on ihana käpertyä nukkumaan. Se sanoo mulle ihania asioita ja silittää mun hiuksia.
Voi kunpa, kunpa en ikinä menettäis tota ihmistä. Oon ehkä pelottavankin onnellinen jo viidettä kuukautta, mutta mitä väliä. Ehkä joskus sitä oikeasti löytää ihmisen, joka saa sut voimaan paremmin kaikesta muusta sun ympärillä ja oman pään sisällä pyörivästä huolimatta.
Nään sitä vasta perjantaina seuraavaksi, mutta ei se mitään. Jaksan odottaa, koska tiedän, että se on sitten taas niin ihanaa.
Treeneihin tänään, nam. Syöminen on pysyny kohtuullisen hanskassa (johtuisko siitä ettei jääkaapissa ole mitään?). Ja illalla katson GG:n, sit nukkumaan. Väsyttäis, vaikka nukuttiin parituntia Murun kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti