Uimaan, vihdoinkin.

Ja töihin, taas. Maanantaisin ei tapahdu mitään. Masentavaa. Olin jo vähitellen pääsemässä maanantai-inhostani, mutta se taitaa palata.

Ei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Olen joko töissä ja masistelen kotona läskiahdistuksen kourissa. En näe Muruakaan, kun se on aina töissä tai koulussa. Yritän opettaa kissaa tavoille, enkä jaksa siivota. Sisko lupasi onneksi tulla siivoamaan, kun se tarvitsee rahaa kielikoruun.

Olen laiskuuden perikuva. Laiskuuden ja itsehillinnän puutteen.