Äh, jotenki tosi matalalla fiilikset.

Syöty liikaa. Tiedän, ettei ens viikolla tuu syötyä niin paljon ja kävin tänään lenkillä ja en kuitenkaan niin paljon ole syönyt, mutta ahdistaa silti.

Ja Murun kanssa on välillä hankalaa tai mulla on omat ongelmani, jotka ei varsinaisesti liity tähän suhteeseen vaan aiempiin. Ne ongelmat on nykyään kamalan pikkuisia verrattuna aiempaan, mutta välillä ne vaivaa silti. On vaikea puhua niistä.

Olen edelleen toisinaan se sama vanha chuck: vaikean hetken tullen ja ahdistuksen kolkutellessa vetäydyn kuoreeni kuin simpukka, jämptisti ja takuulla pysyn siellä, kunnes tunnen taas oloni turvalliseksi. Mä oon simpukkasydän, ei sille voi mitään, niin käy ihmisille, joita kohdellaan kipeästi. Onneksi sen kanssa voi oppia elämään, vaikka välillä se palaakin vaivaamaan. Ei se kuitenkaan ole yhtään niin paha kuin silloin joskus.

Ehkä nukkuminen auttaa. Ja huomenna uimaan plus yo-mekon viimesiä fiksailuja.