Aion mennä tänään kaksiin treeneihin.

Ihan ällöttävän mässäilyni vuoksi. Ällötän itteeni. Miksen voi pysyä erossa kaikesta inhottavan sokerisesta, rasvasesta ja ennen kaikkea epäterveellisestä? Ei siinä mitään, jos töissäkin maistaisin vain pienen murusen piirakkaa - ei se mitään, jos se jäisi siihen. Mutta kun se ei jää.

Siis kahdet treenit tänään. Ensin kuntopiirin omaista, tasasella sykkeellä 45min ja sitten peruskurssilla 60min, puolentoista tunnin tauko välissä. Luulisin jaksavani. Peruskurssi on kuitenkin sellaista ärsyttävää löysäilyä, eiköhän se tässä tapauksessa toimi ihan hyvänä palauttavana liikuntona.

Tänään oon syöny pikkusen karkkia. En oo kuitenkaan vetäny napaa täyteen yhtään millään, ei siis mitään övereitä, mikä on oikeesti hyvä ja edistyksellinen juttu. Huominen työpäivä pelottaa, toivottavasti ois kiireistä eikä aikaa edes ajatella mitään herkkuja.

Haluaisin, että olisi enemmän aikaa treeneihin. Haluan kehittyä. Haluan tulla paremmaksi. Liikunnan suhteen mulla ei ole enää mitään motivaatio ongelmia. Syömiset on ne mitkä pitäisi saada kuriin, ikuinen ongelma. Olisi kiva näyttääkin siltä, että treenaa kovasti.