Enpä oo taaskaan käyny täällä vähään aikaan muuten kuin lukemassa muiden blogeja.

Oon alkanu miettiä tän blogin hautaamista, olen niin säälittävä enkä edisty ollenkaan ja ahdistaa vaan päivä päivältä enemmän. Tuntuu elämä taas jotenkin vaikealta, vaikka ei lainkaan niin vaikealta kuin masennusaikoina, mutta silti.

Pelkään masennusta enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja niin surkeaa kuin se onkin, haluan välttää kaikkea sellaista, mikä saattaa johtaa kyseiseen olotilaan. Vaikka se sitten estäisi mua elämästä.

Nojaa, pohdiskelen vielä tämän blogin kohtaloa, mutta ei mulla tunnu olevan tänne oikein kirjoitettavakaan. Tylsiä postauksia aina samoista aiheista: masistaa, ahdistaa, olen edelleen liian painava, näytän kamalalta, en taaskaan mennyt lenkille, treenit meni huonosti.. Ja niin edelleen.