Eiliset treenit meni ihan jees.

Tänään vielä uimaan ennen duunia. Ei huvittais yhtään mennä töihin.

Paino jumiaa tuossa 61.5. Joo, kyllä mä tiedän miksi: liikaa mässäilyä. Pitäis kai olla tyytyväinen, ettei se tuosta oo sentis noussut. Pitäis hillitä ittensä paremmin.

Niin, itsehillintää, tiedän.

Kirjottelen nykyään hieman sekavia tänne, ihan jäsentelemättömästi. Pitäisi ehkä vähän skarpata senkin suhteen, että nää säilyis edes joten kuten luettavina.

Mun tekee vaan mieli syödä. Ihan helvetisti. Ihan kaikkee.

Ihan tyhmä päivä tyhmällä ololla, väärällä jalalla noustuna, paikasta toiseen juosten ja masentuen ja alakulo valtaa mun mielen.

Mä istun sängyllä ja mietin, etten syö, ei ei ei, en ainakaan niitä muffineja enkä jäätelöä enkä Murun tuplaa. En. Eikä tässä helvetin talossa edes ole mitään järkevää syötävää, koska mulla ei ole rahaa. Tekis mieli tähän väliin kiroilla oikein antaumuksella.

Aamulla eksyin matkalla sinne mekkoa sovittamaan, itkin siellä pysäkillä, kun mua ärsytti niiin, miksi mä oon tyhmä enkä osaa edes valita oikeaa bussia enkä jäädä oikealla pysäkillä ja miksi tää päivä oli taas tällänen.

Onneksi ne tuli hakemaan mut, ihanat ihmiset, ja vei takaisin asemallekin ja mekko oli ihana ja ne tuo sen ylihuomenna ja ne kissat oli hauskoja niillä ja ne jutteli mukavia ja sain lainaan laseja. Ne oli hirveen ihania ja hetken oli hyvä olla.

Kaupungilla ei sitten enää. Vaikka pidän ystävästäni, en jaksanut, mua väsytti ja oli hirveen stressiolo ja tahdoin vain kotiin. Ruokakaupassa masensi lisää, mulla ei ollut rahaa. En kehtaa pyytää Murua käymään kaupassa vaikka järjellä ajatellenhan se olisi kaikin puolin reilua, että se joskus kävisi kaupassa, mutta en mä viitsi. En minä, itsenäinen kun olen.

Kirjoitan tätä ja toivon vaan, että ovi kävisi ja Muru tulisi niin että pysyisin erossa herkuista. Onneksi tänään on treenit! Haluan vain hien pintaan ja ajatukset pois.

Argh.

En todellakaan ole hyvällä tuulella tänään. Ainakaan tällä hetkellä. Ainakaan herätessäni.

Tuo kissan roikale hyökkäsi oikein antaumuksellisesti kimppuun ja herätti mut kuudelta. Sitten se juoksi ympäri taloa, huusi kaikkein kaameimmalla rääkyäänellään ja sinkosi tavaraa alas pöydältä ja hyllyiltä. Olisi tehnyt mieli laittaa elukka rukkasiksi tai jotakin.

Suljin sen vessaan ja eikös se huutanut kahta kauheammin. Varmaan heräs naapuritkin. Rakastan kissaani, naapurit rakastaa varmaan kans.

Seuraavaksi huomasinkin puhelimessani viestin. Kaverini, jonka piti tulla tänään, mutta sittemmin peruikin tulonsa, ilmoittikin, että tulee sittenkin. KIITOS. Enpä ehtinytkään tässä jo sopia, että menen sovittamaan yo-mekkoa sinne jumalan selän taa. Nyt saankin matkata julkisilla ensin sinne ja sitten keskustaan shoppailemaan ja kiertelemään kaiken maailman typerissä putiikeissa. Ei ole yhtään fiilistä todellakaan, ärsyttää. Ja minkä ihmeen takia niitä kaikkein informatiivisimpia viestejä lähetetään viime hetkellä, keskellä yötä. Inhoan sitä, kun ihmiset ei osaa päättää ajallaan ja odottaa muiden elämän pyörivän tasan niiden ympärillä.

Tänään piti olla mun nukunpitkään-pesenpyykkiä-reippaanatreeneihin -päivä. Arvatenkin vitutus kasvaa maksimaaliseksi päivän aikana ja treenitkin menee ihan pipariksi. Murrr.

Nyt on pakko pukea päälle, kerätä kaikki kimpsut ja kapsut plus tehdä kauppalista ennen lähtöä.

PS
Oon aina tiennyt, että niiden pirulaisten sielussa on jotain mätää..

Eilinen uinti meni ehkä pikkusen nihkeesti, liekö syynä torstain treenejä seurannun jumiutuminen. Mutta pysyin normaalivauhdissa ja sain sen 2000m uitua taas. Maanantaina varmaan taas uimaan.

Tänään siis shoppailemaan, saa nähdä mitä tarttuu mukaan! Oon tehny viime päivinä huimasti kirppislöytöjäkin.

No niin, nyt niissä treeneissä oikeesti kykenee käymään.


Tänään oli vähän tylsemmät treenit, sitä samaa vanhaa. Mutta kertaus on opintojen äiti. Ensi viikolla taas uutta.

Oon repsahdellu syömisessä ihan tajuttomasti, täytyy taas ottaa itseään niskasta kiinni. Mä oon vaan tällanen tyypillinen jojoaja, huoh. Eipä auta muu kuin yrittää kovemmin. Paino heilahtelee siinä 61.5 ja 62.5 välillä suunnilleen. Ei onneksi enempää.

Haluis tässä nyt vielä pari kiloa saada pois ennen lakkiaisia.. Sitä varten pitäis oikeesti skarpata! Sehän ois suunnilleen puoli kiloa viikossa.

Nyt alankin askarrella yo-kutsuja, että saadaan ne postiin. Huomenna uimaan ja töitä taas. Sitten pitkä neljän päivän vapaa, jolloin aion omistautua Murulle, kissalle ja kodille<3

Olipa tehokas päivä töissä.

Purin kuormia, täytin hyllyjä ja tarkistin ja täytin ja tyhjensin varastoja ja pakastimia koko päivän, koko kahdeksan tuntia. Siinä meillä hyötyliikuntaa.

Kohta teen hieman ruokaa, ettei mene treenit ihan överiksi. En todellakaan halua enää siä huimausta takaisin. Kärsin siitä joskus vuosi sitten kamalan usein, huimasi melkein joka treenien jälkeen. Pitää vaan ajoittaa syömiset oikein niin ei ole ongelmaa.

Ihanaa olla kaksistaan kissan kanssa kotona. Ulkona paistaa aurinko ja tosi keväistä on! Huomenna kuitenkin pääsee taas Murun kainaloon nukkumaan, niin on ihan levollinen olo.

Voisi ehkä pikkusen siivoilla, ja jos ehdin, niin haen mun henkkamaukan paketin postista. Siellä olis ne mun tilaamat kengät, vyö, parit rintaliivit ja pyyhe odottamassa.

Oli ihana viikonloppu Murun kanssa.

Nyt maanantain koittaessa tauti on melkein nujerrettu ja työt kutsuu taas. Oon syöny liikaa ja yök en jaksa käydä vaa'alla. Se mekko tuli postissa, mutta en jaksanut vielä sovittaa. Pitää taas ryhdistäytyä, vaikka on jälleen hieman toivoton olo. Josko tän treenaamisen sais nyt käyntiin oikeesti..

Mä haluan shoppailemaan! Ja kirppikselle. Ihan mieletön himo hypistellä vaetteita ja kaivella kirppiskasoja. Haluan löytää aarteita.

Haluaisin sellasenen ihanan anorakkitakin, sellasia mitä joskus aikoinaan oli suunnilleen kaikilla. Ne näyttää välillä tosi junteilta, mutta joku namin värinen ja kivan mallinen.. Tahtoo!

Toinen superhaluttu juttu olis söpöt hapsutalvikengät. Joo, talvi on kyllä menossa jo pois, mutta hyvähän niitä on alkaa jo ajoissa seuraavaa jääkautta varten metsästämään.

Ja tosiaan ihan perusjuttuja pitäis saada uusia kans, onneksi Muru lupasikin viettää ensi lauantain mun kanssa ostostellen. Nam. Sitä odotellaankin sitten ihan täpinöissä.

Ostoslistalle tuli yllättäen myös uusi puhelin.. Mokoma vanha retku tipahti mun sylistä vesilasiin! Älyttömän huono tuuri. Kaiken lisäksi eilen meni vielä PIN-koodi lukkoon ja olin jo repimässä hiuksia päästäni, kun oltiin just hirveellä kiireellä lähdössä sinne risteilylle, varauskoodi oli puhelimessa enkä saanut mokomaa auki. Plus että liittymä on edelleen äidin omistuksessa, joten mulle ei tietenkään sitä PUK-koodiakaan sieltä annettu. Yh. Mutta selvittiin siitäkin hengissä, lopulta.

Olisin halunnut jäädä vaan Murun kainaloon lepäilemään koko päiväksi<3 mutta sen piti lähteä kouluun (johan se sieltä lintsasi ensimmäinen tunnin..) ja munkin pitäisi lähteä ihan justiinsa töihin. Akvaarioon vettä vaihtoon, kissalle ruokaa ja menoksi.

Muru on ihana. En tajua miten se jaksaa olla koko ajan mun luona vaikka makaan vaan sängyssä kuin raato.

Tosin tää yletön nukkuminen (eilen kolmet päikkärit 1h+1h+3h ja yöunet 9h) on parantanu mun oloa huomattavasti. Jee. Ehkä me huomenna jaksetaankin lähteä siellä Tallinnassa käymään.

Tänään ohjelmassa suurimmaksi osaksi löhöilyä. Illalla kaverin kihlajaisiin ja porukoilla piipahtamaan.

En muista oonko kirjottanut tästä ehkä jo aiemmin, mutta todella omituista, kun kaveripiiri ympärillä vaan kihlautuu ja menee naimisiin.. Tai ollaanhan tässä "jo" 18-19v, mutta silti.. Vaikka mä olen Murun kanssa ihan 100% tosissani, en oo edes ajatellut mitään tuollaista. Yhteenmuuttoa joskus, hamassa tulevaisuudessa siis, mutta en muuta. Millonkohan alkaa jälkikasvua putkahdella kavereille?

Kissa leikkii taas mun jaloissa ja on ihan hulivilinä. Täytynee mennä leikittämään sitä hieman. Muru tuhisee vielä maailman söpöimpänä tuolla<3

PS
Paino häilyi äsken 61.5:n ja 61.0:n välillä! JEE. Huomenna jos se ois puhtaasti sen 61.0..

No nousihan se kuumekin sitten!

Soitin töihin, etten tuu. Ei oo nyt mun päänsärky miten ne pärjää, mä en oo ikinä aiemmin ollut töistä pois vaikka oon ollut kipeä, mutta nyt kyllä heikottaa siihen malliin, etten todellakaan aio viettää kahdeksaa tuntia töissä. Varsinkaan köhien ja niistäen, siinä teille erittäin hygienista palvelua kaupan elintarvikepuolelta.

Pitäisi kohta soittaa työterveyslääkäriin ja varata aika. Onneksi ei tarvitsekaan raahautua keskustaan, niin kuin ensin luulin, vaan ihan tässä viidentoista minuutin kävelyn päässä on myös työterveyspiste. En ois todellakaan jaksanu tässä heikotus-ahdistus-hikoomis-modissani lähteä millään bussilla suhaamaan tonne.

Se mun huuto.net mekko tulee ehkä tänään tai viimistään maanantaina postissa. Jee. Toivottavasti se on sopiva. Mekoista tulikin mieleen, että eilen kävin tosiaan sovittamassa sitä yo-mekkoni koekappaletta. Vähän otettiin lisää sisään, mutta muuten oli oikein mallikas. Tulipa vaan kivan läski olo siellä.. Isi ystävällisesti kannusti, "ettei parane lihota yhtään enempää tuosta". Kiitos isi. Ja tää tuttu joka mun mekkoa tekee, kysy multa mitä harrastan. Kun vastasin, se tokaisi "Se selittääkin miksi sä oot vähän tommonen skrodemman olonen!" HEI KIITOS. En halua olla tajuton sumo. Ahdistavaa. Sitä paitsi, treenaan ihan minimaalisesti! Toisin sanoen mun "skrodeus" on vaan isoutta, yök.

Vammattaa tää tajuton flunssa oikeesti. Just alko treenit ja peruskurssi, ja heti oon kipee! Tää on niin mun tuuria. Onneks tänä kesänä ei tuu sitä taukoo pidettyy treeneistä, koska latasin ihan piruuttani treeniaikaa 12kk putkeen. Jos ei muu motivoi treeneissä ravaamaan, niin rahan menetys.

Tää flunssa on tosin vieny mun ruokahalun. Mikään ei oikein maistu miltään. Voisin tänään pitää pientä paastoa, juoda vaan paljon teetä. Muru tulee illalla, sitten laitetaan kyllä pitaleipiä, mutta siitä tulee kuitenkin kasvispainotteinen kevytversio väkisinkin, kun en punaista lihaa syö enkä jaksanut kanaa ottaa pakkasesta sulamaan.

Taidan alkaa soitella lääkäriin ja yrittää lievittää tätä kuumottavaa oloa jotenkin. Huh.

Oon niin kipee.

En edes muista millon ois ollu viimeks näin kammottava flunssa! Huimaa koko ajan, olo on kuumeinen (mutta mittari, mokoma, väittää ettei lämpöä ole), nenä tukossa, yskittää.. Haluaisin vain maata sängyn pohjalla, mutta ei. Olen liian kiltti, en viitsi raahautua lääkäriin (en yleensäkään jaksa mennä lääkäriin) ja hankkia saikkua. Yksi meistä on jo saikulla töissä, tänäänkin jouduttiin olemaan aamu kaksisteen. Jos minä jäisin vielä saikulle niin, huh. Joo, pitäisi ajatella itseään ja omaa terveyttään, mutta olen sairaalloisen tunnollinen (ja laiska, enkä pidä meidän työterveyslääkäristä).

Siis vielä huominen ja lauantai aamuvuoroon töihin, sitten vapaata sunnuntaina. Menispä ohi tää! En vaan pysty edes ajattelemaan, mun aivot on ihan puuroa.

Taidan käydä suihkussa, katsoa salkkarit teekupposen ääressä ja painua nukkumaan. Huomenna ihana ilta Murun kainalossa.

Oon kipee.

Sain tän flunssan varmaan Murulta. Nyt ollaan molemmat ihan tukossa. Mulla ei onneks ainakaan vielä oo kuumetta. Taitaa kuitenkin jäädä huomiset treenit väliin varmuuden vuoksi. Ei ihme, että eilen huimasi, aamulla herätessä olo oli kaamea ja nenä vuotaa koko ajan. Tuntuu, että sydänkin hakkaa tavallista kovempaa.

Ei huvittaisi yhtään mennä töihin. Haluaisin vaan jäädä tähän sängylle makaamaan kissan kanssa, silläkin on nuha. Mutta ei ei ei.

Oon yrittänyt siivoilla. Vaatekaapit kävin läpi ja pakkasin kirppistavaroita kassiin. Kirppikseen on yli kuukausi vielä, mutta hyvä olla ajoissa. Kartoitin vaatetilannetta, tarvitsen ehdottomasti uusia.

Ostoslistalla:
perus t-paitoja pari
perus pitkä hihasia pari
alushousuja
nättejä sukkia
joku kiva hame
huppari
kylpypyyhkeitä pari
kivat perus korkokengät

Huusin Huuto.netistä yhtä mekkoa, sulkeutuun tänään. Katsotaan tuleeko se sieltä vaiko ei. Yhtä suloista paitaa olen sieltä myös silmäillyt.

Harmittaa jo etukäteen, etten ehdi ensi viikollakaan arkena nähdä Murun kanssa yhtään. Milloin elämästä tuli näin kiireistä ja samalla kamalan pysähtynyttä?

Alko huimata treeneissä ihan hirveesti.

Hävettää ja nyt on hirvee olo. Masistaa, vaikka aamu oli niin hyvä.

the summer set - love

Muru tuli kotiin.

Oon niin onnellinen. Se on niin ihana, se saa mut aina tuntemaan oloni paljon, paljon paremmaksi. Se pitää mua sylissä, kun katsotaan tv:tä ja sen viereen on ihana käpertyä nukkumaan. Se sanoo mulle ihania asioita ja silittää mun hiuksia.

Voi kunpa, kunpa en ikinä menettäis tota ihmistä. Oon ehkä pelottavankin onnellinen jo viidettä kuukautta, mutta mitä väliä. Ehkä joskus sitä oikeasti löytää ihmisen, joka saa sut voimaan paremmin kaikesta muusta sun ympärillä ja oman pään sisällä pyörivästä huolimatta.

Nään sitä vasta perjantaina seuraavaksi, mutta ei se mitään. Jaksan odottaa, koska tiedän, että se on sitten taas niin ihanaa.

Treeneihin tänään, nam. Syöminen on pysyny kohtuullisen hanskassa (johtuisko siitä ettei jääkaapissa ole mitään?). Ja illalla katson GG:n, sit nukkumaan. Väsyttäis, vaikka nukuttiin parituntia Murun kanssa.

Sainpas uitua taas sen 2000m, vaikka joka puolella vilisi niska kenossa uivia mummoja ja valtavia pappoja. Kaikkialla muualla oli harmaata, kuollutta ja hiljaista, mutta uimahalli vilisi vanhuksia. Hrr.

Kävin hakemassa loput kalaset vanhempien luota. Akvaario näyttää melko eloisalta nyt. Kissa makaa pöydällä ja tuijottaa lumoutuneena edestakaisin vilistäviä kaloja. Välillä se huutelee niille, tottahan sitä ihmetyttää, miksi välissä on lasi eikä tassu koskaan yllä pikkukavereihin. Ja ystävyys tulee varmasti kissan ja kalojen välillä pysymäänkin etäisenä, sen verran varmasti ollaan yritetty peittää tuo allas. Mutta kissalla on oma luontodokkari kokoajan käynnissä.

Odotan vaan, että Muru tulee kotiin. En osaa muuta kun odottaa. Rutistelen kissaa ja odotan. Kyllä mä tiskasin ja kävin viemässä pyykit kuivumaan. Mutta odotan.

Tulis jo, mulla on niin ikävä.

Hah. Noin 15min edellisen postauksen kirjoittamisesta iski helvetillinen darra. Hyyyi.

Nyt vasta sain itseni liikkeelle, lähden vanhempien luokse syömään. Mikäli mitään uskallan suuhuni pistään oksentamisen pelossa.

Oon kattonu liikaa salkkareita ja ostellu netistä kaikkee ihanaa ja selaillu erinäisiä blogeja. Kaikki olis ollu ihanaa jumitusta ellei oksettais niin helvetisti koko ajan.

This is what u get - juominen on turhaa ja ikävää.

Liikaa alkoholia. Tajuton ikävä. Ei hyvä yhdistelmä.

Sain ihan järjettömän paniikkikohtauksen eilen, sekosin ihan täysin. Mulla oli niin hirvee olo, henki ei kulkenu ja tärisin ja itkin. Vollotin kaverin vessassa mun oloa ja ikävää. Hävettäisi varmaan, jos muistaisin asiasta yhtään enempää. Osa varmasti pitää turhana draamana, mutta se ei sillä hetkellä todellakaan ollut kivaa.

Nyt on aika masis olo. Edelleen. Tekis mieli sanoa, etten juo enää ikinä. Taaskaan. Mutta joo, ehkä en todellakaan noin paljon vähään aikaan. Tai ikinä. Kohtuus on kiva kaveri.

En ollu onnistunu vastaamaan Murun viesteihin illalla, ja se oli ihan hiilenä. Harmittaa. Toivottavasti se ei nyt ole tajuttoman vihainen.

Ääh. Oli ihan hemmetin tyhmää sekoilua.

Ihan vaan rangaistakseni itseäni vaihdoin vaakaan patterin ja punnasin itteni.. Kas kummaa, paino oli tippunu puoli kiloa! Ehkä tää tästä.. Jos jaksan, meen treeneihin tänään.

On ehkä astetta parempi olo kuin eilen.

Laitoin aamupalan illalla valmiiksi: banaani, kirsikkatomaatteja, vajaa pari desiä jogurttia ja pieni pala leipää. Lisäksi teetä. Herätyskello soi kahdeksalta ja lähdin lenkille. Vaikka en jaksanut juosta niin paljon kuin oli tarkoitus, niin silti olo rauhottu huomattavasti. Yritän nyt lähteä vastaisuudessa lenkille aina sopivassa välissä.

Aamiaisen lisäksi aion syödä tänään vain pienen sämpylän, vähän kana-makaronisalaattia ja banaanin, koska illalla on suunnattava sinne kaverin tupareihin. En aio mässäillä, mutta mun tekee mieli juoda. Pitkästä aikaa. En kyllä mitään ihan hirveitä määriä aio myöskään juoda; tuskin mun tarvitsekaan, juon nykyään niin harvoin, että vähempikin riittää.

Mulla on kauheen onneton olo ilman Murua. Jossain määrin säälittävää. Ennen olin itsenäinen ja varsin riippumaton, viihdyin ihan hyvin omillani enkä kaivannut turhaa seuraa. Mutta nykyään.. Toisaalta Muru on mitä parhainta seuraa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mutta tunnen itseni vain puolikkaaksi ilman sitä. Ihan uutta ja outoa ja hämmentävää mulle.

Voisin vähän siivoilla, ruokkia kalat ja sitten töihin.

(säälittävä angstipostaus, jossa lähes kaikki ottaa päähän)

Huoh.

Oon syönyt aivan v*tusti, suoraan sanottuna. Oksettaa ihan sairaanloisen paljon, mutta mitään ei tuu ulos.

Mä muka laihdutan, joopa joo, tänään en edes yrittänyt tosissani estää itteeni ahtamasta kaikkea sitä paskaa sisääni. Ja nimenomaan paskaa, hyi helvetti, en muista millon viimeks oisin syöny näin huonosti, siis laadullisestikin. Ja määrällisesti. Inhoan itseäni tällä hetkellä kouluarvosana-asteikolla kymppiplussan verran.

Mä oon niin säälittävä. Ei ihme, että turhauttaa ja näytän joka viikko ihan yhtä läskiltä peiliin katsoessani, kun en oikeasti yritä tosissani. Mulla on jonkin asteinen asennoitumisvamma tai joku tän asian suhteen. Argh. En jaksa itteeni. Oon just tällänen. Muka haluun niin tajuttoman kovasti jotain, ja ehkä toisinaan ihan oikeasti haluankin, ja muka oon valmis tekee niin hitosti sen haluamani asian eteen, ja kaiken lisäksi vielä uskottelen itselleni tekeväni aivan tajuttomasti duunia.

Mutta ei. En mä oikeasti tee, kusetan itteeni ja oksetan itteeni ja vitutus sen kun kasvaa ja epätoivo. Niin ja muistinko mainita itsesäälin? Siinähän on aina kiva kieriskellä. Varsinkin ensimmäisenä täysin vapaana päivänä, joka on täysin ennen kuulumattomasti jopa perjantai, mutta varsin yksin vietetty, kun Muruni päätti paeta ällöttävää tyttöystäväänsä jonnekin jumalan selän taa viikko kausiksi.

Vaaka sanoi itsensä irti.

Voisinkin ehkä pitää taukoa puntaroinnista ja keskittyä vaan liikkumaan ja syömään oikein. Voin sitten masentua muutaman viikon päästä vasta.. Yritin pariin otteeseen töihin pyöräilyä, mutta siellä onkin aika kylmä vielä. Varsinkin kun tuulee niin toi pyöräily on aika itsekidutusta. Jos parin viikon päästä sitten.

Töissä on ollut ihan tajutonta hässäkkää, niin kuin aina kaikkien pyhien edellä. Enpä oikeastaan muuta ole tehnytkään töiden lisäksi. Melko masentavaa.

Muruakin olen nähnyt vain vilaukselta ja en nyt nää varmaan viikkoon, kun se lähtee sukuloimaan. Harmittaa. On jo melkein etukäteen ikävä. Tiedän, että ikävöin sitä jo huomisesta lähtien, mikä on tavallaan aika rasittavaa. Ennen mä tykkäsin olla toisinaan yksin, suorastaan tarvitsin sitä pysyäkseni tasapainossa.. Mutta en nykyään, tykkään olla Murun kanssa, ihan hetkittäin vain puuhailen omiani, esimerkiksi näin aamuisin. Jos en oo töissä tai Murun kanssa, on pakko olla jotain muuta tekemistä.

Kissa on oppinut vähän tavoille, se uskoo taas vähän enemmän kun komennetaan. Tosin tänä aamuna koin karmaisevan herätyksen, kun se elukka teki yllätyshyökkäyksen jalkaani. Sen jälkeen se kiikutettiinkin aika vikkelään ulos makkarista. Tuntuu, että sillä on aina välillä näitä tajuttomia riehumispäiviä.

Tänään ohjelmassa: porukoilla vierailua, kaverilla käymistä, pientä siivoilua ja yhden duunijutun loppuun tekemistä. Voisi yrittää lenkillä käydä illemmalla.

Treenit.

Ihanaa. Vihdoinkin jotain innostavaa. Tuli huomattavasti elävämpi olo heti, kun pääsin takaisin salille. Ihan mahtavaa oikeesti. Alko jotenkin palata usko itteensä.

Oon nyt peruskurssilla, aika perusjuttuja, mutta haluan oppia ne potkut ihan oikeasti. Hassua olla ns. hyvä siellä, kun suurin osa on täysin vasta-alkajia. En todellakaan ole hyvä oikeasti, liikkuminen on ihan kökköä ja treenaan ihan liian vähän. Sinänsä hauskaa saada vähän kehuja, mutta toisaalta ahdistaa olla toisten töllättävänä vähän väliä esimerkkiä näyttämässä. Josko tää kuitenkin auttais mua pääsemään esiintymiskammostani osittain.

Tänään kävin myös hakemassa fisuja tonne pyttyyn. 10 kappaletta pikkuriikkisiä ja ah-niin-valloittavia kääpiömonnisia. Kissa on ihan innoissaan, istui tunti tolkulla akvaarion edessä tuijottamassa pikkukalasten menoa.

Hain pyörän porukoilta treenien jälkeen. Ja pyöräilin kotiin. Eksyin vähän.

Nyt takaisin Gossip Girlin pariin.

Uimaan, vihdoinkin.

Ja töihin, taas. Maanantaisin ei tapahdu mitään. Masentavaa. Olin jo vähitellen pääsemässä maanantai-inhostani, mutta se taitaa palata.

Ei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Olen joko töissä ja masistelen kotona läskiahdistuksen kourissa. En näe Muruakaan, kun se on aina töissä tai koulussa. Yritän opettaa kissaa tavoille, enkä jaksa siivota. Sisko lupasi onneksi tulla siivoamaan, kun se tarvitsee rahaa kielikoruun.

Olen laiskuuden perikuva. Laiskuuden ja itsehillinnän puutteen.

Helvetillistä mässäilyä tänään.

Iski tajuton morkkis, oksettaa.

Hemmetti.

Nukkuminen ei taas suju.

Suljin kissan pois makkarista häiriköimästä, mutta silti. Herään liian aikaisin, menen liian myöhään nukkumaan, heräilen öisin.

Muru näki yöllä painajaista ja heräsin siihen, kun se höpisi ihan sekavia. Reppana. Se on niin ihana, mulla on paljon parempi olo, kun olen sen kanssa. Se on oikeesti rauhottanu mua niin paljon.

Eilen olin kaverin synttäreillä, tuli vähän mässäiltyä, yh. Toisaalta töissä jaksoin koko aamun suhata paikasta toiseen, enkä syönyt muuten paljon mitään. Ehkä plus miinus nolla. Musta tuntuu silti, ettei tää paino tästä taas tällä viikolla laske. Huoh.

Tänään ehkä lemmikkimessuille, jos saan Murun liikkeelle tarpeeksi aikasin. Ja ajateltiin tehdä hyvää ruokaa. Vähän rennompaa olemista.

Ens viikolla on hirveesti tekemistä. Väsyttää jo etukäteen. Maanantaina uimaan ja töihin, tiistaina töihin ja treeneihin, keskiviikkona töihin ja torstaina uimaan ja töihin. Perjantaina vapaapäivä, varmaan Murun kanssa puuhaillaan jotain ja lauantaina taas treenit ja töihin. Sunnuntai sentään vapaa, kokonaan.

Ei nyt ajatus oikein kulje, turhan luettelomaista tekstiä.

Kaamee päivä. Päänsärkyä ja turha päivä töissä ja väsymys, vaikka nukuin kerrankin hyvin, mutta piti herätä liian aikaisin ja läskiolo ja huoh. ikävä Murua ja huomennakin älytön hässäkkäpäivä. Haluaisin pysähtyä edes hetkeksi.

Menkat alkoikin eilen.

Olin noin kymmenen sekuntia huippuiloinen, kunnes sitten alkoi helvetillinen vatsa-alaselkä-kipu. Olisin halunnut käpertyä kasaan ja olla ihan liikkumatta ja hengittämättä, ettei sattui. Se siitä ilosta.

En mennytkään eilen uimaan, tuon älyttömän kivun takia. Ajattelin huomenna käydä ennen kuin menen vanhempien luo yöksi.

Muru on töissä nyt pari päivää ja minäkin, ei nähdä ollenkaan. Tavallaan tiedän tarvitsevani omaa aikaa, jotta en hajoa jatkuvaan läsnäoloon, mutta toisaalta kaipaan Murun luo aina, kun ei olla yhdessä. Olisin niin toivonut, että Muru olis jäänyt eilen nukkumaan mun kanssa. Mutta ei se jäänyt, sen piti mennä. Harmitti.

Paino, ihme ja kumma kyllä, on pysynyt siinä 62.0kg vaikka en lomalla paljoa katellut mitä söin ja nytkin on alkuviikosta lipsunut. Hieno homma. Pelkään vaan, että tähän jämähdetään, enkä ikinä saa sitä tippumaan. Toivottavasti ei. Toivottavasti onnistun. Pakko yrittää kovasti.

Oon laittanut akvaariota vähän ja kohta jatkan. En vaan tiedä milloin pääsen hakemaan fisut, tarviin autokyydin. Ehkä ensiviikolla.

Mun kuukautiset on myöhässä.

Ihanaa. Oon ihan paiseissa. Helvetti. Pakko käydä apteekissa hakee testi, varmuuden vuoksi. Vaikka ehkäisyn pitäis periaatteessa olla kunnossa, mun mielenrauha järkkyy. Ei mun kuukautiset tavallisesti oo myöhässä.

Tänään meen ostamaan akvaariokamppeita keskustaan Murun kanssa ja koululla ajattelin käydä alustavia katsomassa. Iltapäivällä sit uimaan ja sen jälkeen katsomaan lakkiaismekkoon sopivia kenkiä äidin kanssa. Ja salilla pitäis käydä maksamassa se mun peruskurssi, joka alkaa ensi viikolla. Ihanaa. Ajattelin viikonloppuna hakea pyörän porukoilta, kun tuolla alkaa vihdoin oikeasti olla pyöräily sää. Liikunta tekis muutenkin mulle hyvää. Ja auttais tässä läskiahdistuksessa.

Kissa on oikeasti täyskahjo. En tajua mikä sitä vaivaa. Ehkä sillä on vähän turhan paljon kevättä rinnassa.